Toipuva perfektionisti

Elämässä oon aina tehnyt parhaani. Koskaan se ei oo riittänyt. Mä en milloinkaan sano ei tai jätä hommia puolitiehen. Silloinkin ku saan jotain valmiiksi, mietin vaan miten sen olis voinu tehdä paaaaaaaljon paremmin. Eilen olin tilaisuudessa, missä eräs valtiotieteen tohtori Maija-Riitta Ollila puhu todella osuvasti ja ajatuksia herättävästi elämästä ja sen vaatimusten tasapainottamisesta. Tunnistin itteni hänen lähes jokasesta tunnollisuuteen ja korvaamattomuuteen pyrkimistä käsittelevästä ajatuksesta, mutta olin myös innoissani hänen ehdotuksista pysähtymisestä arkeen, istumisesta ja nautiskelusta. Päätin käyttää hyväksi kevään jo valmiiksi tarjooman uuden alun tunteen ja muuttaa tietosesti elämän suuntaa perfektionismista kohti parempaa arkea.

Tämä ei tarkota kuitenkaan sitä, ettäkö vain istuisin ja mietiskelisin koko päivän. Tänään aion siivota, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa ja leipoa kakun huomisia illanistujaisia varten. En siks, että haluisin suorittaa ja olla ihmisyydessäni täydellisen tehokas, vaan siksi että loppujenlopuksi nautin arkea rytmittävistä rutiineista ja siitä, että saan lepuuttaa ajatuksia samalla kun kevätaurinko tulvii sisään siistin kodin ikkunoista.

Sen sijaan tänään en aio miettiä mistä keksin täydellisen graduaiheen tai murehdi täydellisen ja selkeen tutkimussuunnitelman tekemistä ja palauttamista ajallaan. En aio myöskään stressata mistä löydän juuri oikean –tai ees jonkun- työpaikan valmistumisen jälkeen tai missä elämä tulee olemaan vuoden päästä. En aio tuntee paineita pyörittää täydellistä kotia pölyttömillä nurkilla ja täydellisen harkitusti sisustetulla kodikkuudella. Enkä aio ajatella, et mun pitäis jollain lailla miellyttää jokaista ja olla mukana kaikessa.

Tänään aion elää tietoisesti tässä hetkessä ja nauttia arjesta. Aion ihailla tänään ostettuja tulppaaneja ja nautiskella pienensiskon jo loistaviksi kehumia Dops-keksejä (nam!). Kotona kiinnitän huomion pelkästään kauniisiin ja mukaviin asioihin, ja ihmisissä keskityn vaan kaikkien hyviin puoliin. Nautin siitä että olen minä tässä ja just nyt.

Ja ehkä tulen tekemään näin myös huomenna.