Onni on... (nro 1)

Ajattelin aloittaa tällaisen pienen juttusarjan hetkistä. Isonsiskon voimin listataan sata hetkeä (yksi kerrallaan), jolloin tuntuu että on saanut jujun päästä kiinni siitä, mitä onni on. Tervetuloa mukaan siskoseni (ja kaikki meidän 3 lukijaa) matkalle onnen mukaan!

(Ihan sitten osasin isosisko ite tehä tosta kuvasta noin ison.  Kysy vaan jos joskus tarvit koodausapua :F )

Tarina sai alkunsa tänään klo 8.55 koulumatkalla. Sain vihdoin aikaiseksi aloittaa uudelleen jo kauan mulla lainassa olleen Khaled Hosseinin Kite runnerin. Olen jo muutamana päivänä lukenut sitä bussimatkoilla ja hiljaa varovasti ajatellut, että vitsit tämä on varmaan hyvä kirja. En ole kuitenkaan uskaltanut ihan oikeasti innostua ja uppoutua kirjaan, jos se vaikka osoittautuukin ihan huonoksi, tai mikä pahempaa en tajuaisi siitä mitään. Tänään aamulla päätin kuitenkin, että on se vaan hyvä kirja. Ihan loistava. Sen kunniaksi päätin maistaa vähän eilen ostamaani sukulaatia, vaikka ensin ajattelin että ei kai kukaan voi syödä suklaata siihen aikaan. 

Mutta kyllä voi, ja se oli hyvää! Ja se kirjan tarina on ihana ja ulkona paistoi kivasti aurinko. Ja bussissa ei ollut muita ja se kulkikin yllättävän tasaisesti ja hiljaa. Kaikki oli täydellistä, ja samalla ehkä ihan hiukan tajusin mitä onni on. Se on uusiin maailmoihin vievä kirja ja suklaata ennen aamuyhdeksää. (Okeiokei, ehkä leimeimmän kuulosta ikinä. Mutta semmosta se onni vaan on!)