lauantai 30. huhtikuuta 2011

Kaason mekko syyshäihin

Kaason mekot on sitten vihdoin löytynyt. Ainakin tämmösiä on sovitettu ja morsiankin vaikuttaa suostuvaiselta näihin Inwearin mekkoihin.


Suomesta noita löytyis ihan Sokokselta, mutta niissä on sivulla piilovetskari tuon selässä olevan sijaan. Eli ehkä tilataan kuitenkin Inwearin verkkokaupasta nuo kaunokaiset. 

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Aurinkopäivä Kuopiossa



Täällä ollaan molemmat siskot Kuopiossa vapun vietossa. Meikäläisillä oli oikein vaatteet päällä eilen. Eilen lähti myös aikamoinen kasa tukkaa pieneltä siskolta. 


keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Pienet peltiset ruukut

Tuossa ennen pääsiäisen pyhiä ja muita hulinoita askartelin kätevät yrttiruukut. Erityisen kätevät ne on kahdesta syystä. Valkoista maalia jäi yli seinien pohjamaalauksesta ja toisekseen peltipurkkien kierrätystä ole mailla halmeilla. Eikä mulla kyllä oikeita ruukkuja ois ollukaan.


Toivotaan vaan ettei niistä kauheasti mitään metalleja irtoa mun viljelyksiin. Sitä ennen voidaan mysö toivoa että mun viljelykset on edelleen hengissä.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Reino & the Rhinos Aurinko


Silkkaa timanttia tämä kipale. YleX:n tehona tällä viikolla ja ai että. Ei paljoa haittaa kun tätä popittaa vaikka pari murkkuikästä ja pari muuten vaan hoopoa karvakasaa pitää täällä jöötä. 

-ps.

Parvekeinspiraatiota

Nyt on kyllä pakko palata blogin ääreen. Elämä on ollut miltei tyhjää ilman sinua blogiseni. Hah no ei ihan, mutta tämä on kuitenkin aika kiva tapa jäsennellä omaa pikku elämää ja saada kivoja juttuja talteen.


Vuorossa parvekeinspiraatiota. 


Yksi iso plussa meidän uudessa kodissa on ihanan iso parveke. Parvekkeella on tällä hetkellä vuokranantajan jättämät perusparvekekalusteet ja puulaatat lattialla. Plus sekalaista muuttosälää mille pitäisi löytää paikka.

Nyt siitä pitäisi kuitenkin pukea ihana kesähuone, jota voisi parveketoimistonakin käyttää.

Väreiksi haluaisin kenties jotain tähän tyyliin. Paitsi että nyt kun niitä kattoo niin ne näyttää ihan hölöiltä, mutta jötetään korvan taakse kuitenkin. 



Sekalaista tarviketta ylläriylläri Ikeasta.


Ja sitten muuten vaan kivoja kuveja. Erityisesti hirmu kivat noi (joulu)valot.



Ja ihan vaan loppuhuomiona, että mua ahistaa jo nyt kun kaiken joutuu ostamaan Ikeasta, eikä voi keräillä kaikkea kivaa ja vanhaa kirppareilta. Tähän on yksi mielestäni aika pätevä syy, joka on auton puute. Eli jos jollain kirppareilla on kotiinkuljetus niin saa mainostaa. Sitä odotellessa jatkan Ruotsin kansantalouden tukemista entiseen malliin. 

Isosisko vois kuitenkin taiteilla meille kivan kukkaruukun, eikös?



-ps.

Kuvat netanttilalta ja Ikealta, sekä täältä ja täältä ja täältä

Koruteline luonnonoksasta


Sain jostain päähäni et tarvitsen ehdottomasti sellasen telineen, johon voi ripustaa koruja ja jota vois pitää nätisti esillä. Päätin lähteä työstämään ideaa hakemalla meijän talon takana olevasta pikku metsiköstä sopivan oksan, minkä kuorin ja annoin kuivahtaa yön yli. Kaapista löyty keittiökalusteprojektin jäljiltä valkosta maalia, joten sillä sitte maalasin kuoritun oksankappaleen. Kodin kätköistä löyty vielä alustaksi sopiva puupala, joka sai myöskin valkosta maalia pintaan. Reijän tein oikeenlaisten työkalujen puutteessa puukkoa ja ruuvimeisseliä käyttäen. Sitte vaan osat yhteen liimalla ja teline on kuivumista vaille valmis!


Teline olis ollu ehkä parempi jonkun muun värisenä, ku meillä on jo valmiiks seinät ja lähes kaikki tasot valkosia. Esim. joku tummempi väri olis ehkä tulllu paremmin esille. Mut saa luvan olla nyt tollasena jonkun aikaa.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pääsiäisperinteitä


Meillä vietettiin tänä vuonna kovinkin perinteikästä pääsiäistä, johon kuulu mämmiä ja lammasta, rairuohoa ja tipuja. Mut tänä pääsiäisenä luotiin myös yks uus pääsiäisperinne.

Tehtiin nimittäin I:n kanssa sellanen kardinaalimunaus, et ei hankittu yhtäkään Mignon-munaa ajoissa pääsiäisherkutteluja varten. Ensimmäinen pääsiäispäivä koitti, ja päätettiinki sitte pyhittää kyseinen sunnuntai munanetsinnälle. Haastetta hommaan toi kuitenki se, et etsintäalue oli laajuudeltaan Oulu-Kempele -luokkaa ja etsintäjoukoilla ei ollu ees varmuutta tulisko minkäänlaista munasaalista löytymään, Mignonit kun tuntu olevan joka paikasta loppu.

Etsinnän haastavuutta lisäs tietty se, ettei isot marketit tai suurin osa pikkukaupoistakaan ollu avannu oviaan pääsiäispäivänä, joten Mignoneita piti lähtee hakemaan kauempaa. Lukuisten aukiolleitten Siwojen, R-kioskien ja paikallisten pikkukiskojen jälkeen päädyttiin jo lähes luovuttaneina Kaakkurin Teboilille, josta noita pitkään kaivattuja Fazerin ihanuuksia vihdoin löyty! Ai että oli voittajafiilis, kun hyllynpäädyssä komeili oikein iso kasa suklaisia pääsiäisen pelastajia.


Etsinnässä matkaa tuli taitettua pyörillä yhteensä 35 km, et en sitte tiiä oliko sen arvosta. Mut ei oo kyllä mignoni maistunu koskaan niin hyvälle! Saa nähdä tuliko tä perinne jäädäkseen vai tyydytäänkö ens vuonna piilottamaan munia vähän pienemmälle alueelle...

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kaasojen mekot

Ollaan yhden ihanan lapsuuden ystävämme kaasoja syksyllä ja mekot olisi kovasti hakusessa. Morsian, tai mekään, ei halua mitään samanlaisia övereitä amerikkameiningin mekkoja mutta ois kuitenkin kivaa että niissä ois edes jotain samaa henkeä. Häiden väreinä on viimeisimpien tietojen mukaan jotain akselilta keltainen-valkoinen-hopea-musta. Eli jotain semmoista siis. 



Topshop
Topshop
French Connection
Topshop
French Connection

Karen Millen
Mun Picasa käyttäytyy kauheen vaikeesti joten en jaksa käyttää sitä kun ei sinne voi viedä mitään kuvia enää. tai sitten en vaan osaa.

-Ps.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Fontanan brunssi

Pari viikkoa sitten sunnuntaina käytiin äiteen ja isonsiskon kanssa katsastamassa Fontanan brunssi. Oltiin kuultu ja luettu kovasti hyvää naapurissa sijaitsevan Blankon brunssista ja käytiin siellä kääntymässä ensin ovella. Meteli oli kuitenkin aikamoinen ja paikka oli ihan ääriään myöten täynnä jo klo 12.10. Ja kaikilla tuntui olevan viikset ja pillifarkut. 


Mutta eipä edes haittaa, koska Fontanan brunssi oli ihan loistava! Alkuun näytti että kovin on vähän tarjolla vaihtoehtoja hintaansa nähden (kuohariversio muistaakseni 17e), mutta laatu korvasi ehdottomasti määrän. Mikään vaihtoehdoista ei ollut pahaa. 


Tarjolla Fontanassa oli ainakin croissanteja, sämpylöitä, bageleita (ihania, hivenen kanelisia), kahta  vihreetä salaattia, perunasalaattia, leikkeleitä, hedelmäpaloja, lohta, lihapullia, kasvispyöryköitä... Ja täydellisiä amerikkalaisia pannukakkuja. Mehuksi sai valita omenan tai appelsiinin ja molemmat oli tuorepuristettuja. Skumppa oli Golden Capin uutta siiderityyppistä (5,5 %), mutta hyvää oli sekin. 


Me oltiin paikalla 12.10, kun brunssi alkaa 12.00 ja muutama pöytä oli vielä vapaana. Pöytiä kuitenkin on paljon ja niitä vapautui koko ajan, eli mitenkään ahdistava ryysis paikassa ei ollut. Suosittelen siis ehdottomasti kaikille Turun kävijöille!

Nyt lähden leffaan ja voin tehdä raportin pläjäyksestä Elokuu. Ei kuulemma kovin hyvä, mutta menen silti. 

Onni on... (nro 10)

Kevätkynnet. Jotkut voi pitää tällasia ihan höpöhöpö-juttuina eikä todellakaan saa mitään kiksejä kynsien lakkaamisesta (pienisisko luethan tätä?), mut mulle tulee aina hiukan parempi fiilis koko mun olemuksesta jos saan lakata kynnet jollain ihanalla värillä.


Yllätykseksi kuitenki itellekki tuli se miten paljon ihastuin H&M:n uusiin kevätkynsilakkoihin.Toisin ku vois luulla, näissä on paljon muutaki plussaa ku pelkkä hinta (tais olla yhteensä jotain seittemän (7) euroo): leviää suht helposti vaikka suti on pieni, pysyy kynsissä huomattavasti kauemmin ku monet muut lakat ja on silti tosi helppo pyyhkii pois kynsilakanpoistoaineella. Ja noi värit on vaan niin ihanat!

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Nopea kanasalaatti


Harvemmin sitä nykyään ei olis aikaa tehdä ruokaa näin kun toimettomana opiskelijana on elelty, mutta nyt on ollu vähän se tilanne. Perjantaina klo 16 pitää palauttaa kaksi ihan mahotonta kouluhommaa ja tunnit ja minuutit vaan tikittää ku räpellän sen kanssa. Ruuaksi on siis ollut nopeaa ja ennen kaikkea helppoa.

Kana-vuohenjuustosalaatti (1 annos)

1 broilerin rintafile
1 valkosipulin kynsi
öljyä loraus
suolaa ja pippuria
siivu vuohenjuustoa
salaattisekoitusta
muutama kirsikkatomaatti
puolikas avocado
paprikaa
balsamicoa loraus

Mausta kana molemmilta puolin ja laita sen päälle sekä alle viipaloitua valkosipulia. Paista uunissa 200C n. 10 min. Pilko samalla kasvikset ja kokoa salaatti lautaselle. Kun kana on saanut vähän väriä, laita päälle vuohenjuustosiipale. Paista kanaa vielä n. 5 min. Laita kana salaattipedille ja syö. 

-ps.

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Siskospäivä

Molemmat siskot vietti jo taakse jääneen viikonlopun Turun seudulla ihanan äitinsä parhaassa seurassa. Varsinaista viikonlopun aloitusta ennen vietettiin kuitenkin laatuaikaa ihan kahestaan siskospäivän merkeissä Helsingissä, josta lisää alla (valitettavasti ei nyt siis enempää tuosta ihanasta äidistä).


Meijän perjantaiaamu alkoi siis Espoossaa, jossa mukavaisen kaksion keittiön pöydälle ilmesty pienensiskon taikoma päivän starttiaamiainen. Kyllä se on vaan hyvä leipoo pullaa toi pienempi, ei voi mitään!


Sitte saatiin vähän juosta Helsinkiin menevään junaan, mut ehittiin ku ehittiinki kyytiin. Pk-seudulla kuuluuki vissiin olla vähän kiireisen näkönen, joten putkeen meni.

Suuntana oli siis puutarha-/koti-/mökkimessut, josta haettiin inspiraatiota meijän tuleviin koteihin ja niitten pihoihin...not! Oikeestihan me mentiin messuille vaan fiilistelee messutunnelmaa ja keräilee ilmasia karkkeja (joo, ollaan tosiaan niin leimejä). Pettymykseksi täytyy kuitenki sanoa et kyseisten messujen ilmaiskarkkitarjonta oli vallan surkea. Kokonaisuudessaan vissiin neljällä näytteilleasettajalla oli ylipäätään karkkia, ja niistä kenenkään karkit ei ollu kovinkaan hyviä. Surullista.


Onneks päästiin täyttämään karkittomuuden jättämää tyhjää tilaa mahassa UniCafen herkullisella soijabolognesella. Toi UniCafe on kyllä jollain tapaa niin kiva paikka käydä syömässä. Ruoka on aina mutkattoman hyvää (ja opiskelijahintasta!) ja paikka sijaitsee ihan täydellisellä paikalla Helsingin keskustassa.


Pakolliset Hullujen päivien kiertelyt piti myös suorittaa, minkä jälkeen palkittiin ittemme kesän ensimmäisillä irtojätskipalloilla. Isonsiskon jätskivalinta osu kerranki ihan nappiin, ja vohvelin päässä killu tulevan kesän ehdoton jätskisuosikkihitti: Ingmanin Irish coffee-pähkinä. omnomnomnom...


Mukavan päivän päätteeksi junailtiin siis Turkuun, jossa tuo ihanainen äiti meitä odotti.
Sen pituinen se päivä.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Kirjaelämyksen jälkeinen masennus


Taas se tuli. Tämä on ainoo huono puoli kirjojen lukemisessa. Luin just loppuun tuon Water for Elephants ku ensin olin pantannu viimestä kolmeekymmentä sivua muutaman päivän. Hyviä kirjoja on vaan niin vaikee löytää ja sit harmittaa suunnattomasti ku ne loppuu.

En vaan pääse yli tästä et hyvät kirjat on vaan niin hyviä. Samalla lailla ku suklaalevyssä yrittää oikeen nautiskella niistä viimesistä paloista, mä yritin lukea kirjan viimeiset lauseet oikeen hitaasti ja jokaista sanaa maistellen. Samalla silti pieni ääni päänsisällä huutaa koko ajan et eeeeeeeiii, kohta tä loppuu! Kun sitten viimisen sivun viimisen rivin viiminenki sana on nautiskeltu loppuun, jää tilalle vaan sellanen tyhjä olo. Just ku olin ehtiny kasvaa sisälle Jacobin ja Marlenan elämään ja sielunmaailmaan, kirjoittaja päättääki lopettaa kirjottamisen siihen. Minä haluan lisää.

Water for Elephants oli siis hyvä kirja, vaikka alkuun suhtauduin ehkä hiukan skeptisesti sirkusympäristön ja 1920-30 -luvun USAn suuren laman tarjooman kontekstin mielenkiintosuuteen (kuulostipa hienolta!). Kirja kuvas aikaansa ja sirkuselämää kuitenkin osuvasti ja mielenkiintosin juonenkääntein. Ainoo pettymys ehkä oli kuitenkin se suuri rakkaustarina jota mainostettiin jo takakansitekstissä. Pieniä vihjauksia orastavaan ihastukseen lukuunottamatta rakkaus pääsi leimahtamaan vasta sivulla 270/331. höh.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Onni on... (nro 9)

Kampaajalla käynti.
Varsin onnelliseksi se tekee sellaisen ihmisen jonka viime käynnnistä on kulunu yli puoli vuotta. Oon todennu ettei pitkiä hiuksia tarvi leikata kovinkaan usein ja nykyään en oikein tykkää niitä värjätäkään, joten kampaajalla käynti tuntuu kovin turhalta. Mut puolen vuoden tauko alko olemaan jo aika maksimi.

Kukaan muu ei varmasti huomaa näissä hiuksissa ees mitään eroa, mut itelleni muutos on valtava. Nautin suuresti kun ei tarvi olla nyppimässä kakshaarasia koko ajan tai tapella kuivien latvojen kanssa. Jos sitä taas sen puol vuotta nyt pärjäis...

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Luosto

Isosisko on palannut levänneenä Luoston lomalta ja pääsee taas ottamaan osaa tän blogin hengissä pitämiseen. jee.

Vaikka en viimeaikoina kovin kiireinen tai stressaantunu oo ollukkaan, ni loma tuntu kyllä aivan mahtavalta! Viikko saatiin nauttia upeista keleistä lapin luonnossa, ulkoilla tunturimaisemissa ja tankata D-vitamiinivarastot aidolla auringonvalolla vähintään seuraavaan kaamokseen asti.

Majailtiin tällasessa ihanassa kelomökissä, johon mahtu mukavasti koko kaheksan hengen poppoo.


Viikko meni älyttömän nopeesti vaikka paljon ehdittiin kyllä tehäkkin. Pääsin muun muassa kokeilemaan lumikenkäilyä eka kertaa elämässä ja on muuten aika mukavaa hommaa! Tosin viiden (5) tunnin lumihangissa tarpominen riitti kyllä ainaki vähäks aikaa.


Lisäks Luostolla oli ehkä paras laskettelupäivä ikinä. Rinteet oli täysin  tyhjät ja (kerrankin) tosi hyvässä kunnossa ja aurinko paisto täydeltä terältä. Uskaltauduin laskemaan jopa aurinkokuruun luonnonlumille, mikä nyt ei kuitenkaan menny kovin hyvin jäisistä rinteistä johtuen. Mut muuten oli kivaa!


Vaikka viime talviloman jälkeen taisin vannoa etten hiihdä enää ikinä, ni silti I perheineen sai mut suostuteltua myös hiihtolenkille. Hiihtoreitti kulki pääosin luonnonlatua, mikä oli tällaselle kokemattomalle hiihtäjälle melko haastavaa. Maisemat oli kuitenki upeat, joten puuskuttaen selvisin reilun 20 km matkan mökille asti. Sillon tuntu sauna kyllä melkosen hyvältä!


Vähän rauhallisempaaki puuhaa oli ku käytiin pilkillä Pyhäjärvellä. Ite taisin pitää onkea avannossa noin 5 minuuttia, kunnes kyllästyin (-tästä ei olis mummo ja vaari ylpeitä!). Onneks oli kirja mukana repussa ni lueskelin sitte sitä innokkaampien vielä pilkkiessä.


Ihana loma siis takana ja kaikkein parasta oli viettää se oman kullan ja muitten mukavien ihmisten parissa. Suurin kiitos lomasta kuuluu tietysti I:n vanhemmille, jotka mahdollisti köyhille opiskelijoille näin mahtavan tavan paeta normaaleja arjen velvollisuuksia. Kiitos siis suuresti!


maanantai 4. huhtikuuta 2011

Väripöksyt


Höh. Kerrankin innostun jostain vaatteesta, mutta nä onkin joku ihan super in juttu. Ei siinä mitään, mut en kyllä käytä pinkkejä farkkuja jos kaikki Kauniaisten teinitkin käyttää. On ne vaan silti aika hauskat.

Kuvat Zara ja pojat täältä

-ps.

Sulle ja mulle suklaata


Eilen piti ostaa kaupasta jotain sunnuntaihyvää, jotta harmaa sunnuntai ois ollu vähän vähemmän harmaa. Yhteistuumin päädyttiin tuohon ylempään suklaaseen ja lähdettiin kävelemään kotiin. Otin siinä matkalla jo palan ja huomasin, että eihän se oo semmosta hyvää kermasta tuo tumma suklaa ollenkaan. Sitten tuli suru. Kuten jo aiemmin täällä sanoin, se on vaan aika katastrofaalista jollen saa syödä sitä mitä tekee mieli. Tai jos joudun syömään jotain mitä ei tee. 

Onneksi K on alkanu päästä jyvälle tosta hommasta.Se antoi mulla sitten siinä kaupan pihassa rahaa ja sano että mee ostaa sitte toinen. Ja minähän menin. Sitten meillä oli omat suklaalevyt. Ja oli kivaa ja kaikilla hyvä mieli. 

Paitsi Eliaksella. Se ei syö oikeen mitään enää. Ikävöi vaan naisystäviään. 

(Saatoin muuten myös eräässä postauksessa mainita, etten osta karkkia kovin usein. Mutta karkkia onkin vaan semmoset värikkäät pussissa olevat. Eikä mitkään suklaat ja semmoset)


sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Onni on... (nro 8)


Rakastan sunnuntaita. Varsinkin hitaita sunnuntaiaamuja, joihin ei kuulu muuta kuin Radio Nova Piazza (hahaa, oon aika säälittävä) ja Hesari. 

Sunnuntaihesari on vaan parhautta. Tällä viikolla jopa laitoin Hesarille varsin kiitollisen palautteen niiden tilapäisestä osoitteenmuutospalvelusta, jonka takia saan nauttia lehdestäni myös täällä kakkoskodissa. Tuon järkäleen lukeminen on mulle jopa rituaalisen tärkeä hetki, joten ihan kiva että saan edes jotain pyhyyttä sunnuntaihini jos nyt en ihan kirkkoon asti kuitenkaan pääse. 

Tänään ei haitannu edes surkean harmaa aamu kun hesarinluvun ohessa sai syödä omin pikku kätosin pyöritellyt sämpylät JA pullaa. Edes kohtuu karu pikakahvi ei haitannut. Jos olisin voinut, niin tämän aamun oisin laittanu purkkiin ja pakkaseen. Sieltä sitä voisi sitten kauhoa vaikka jonain surkeana aamuna kun postisetä ei tulekaan. Sitä onnea.