lauantai 21. huhtikuuta 2012

Just sitä ruokaa (Onni on... nro. 30)



Onni on saada syödä just sitä ruokaa mitä tekee mieli. Tämä todistettiin eilen pienensiskon kanssa yhteisvoimin, ku oltiin ensin - tapamme mukaan - haahuiltu tunnin verran ympäriinsä sopivaa ruokapaikkaa etsiskellen. Useitten ravintoloitten ovella käytiin kääntymässä pois ja vielä useemmat tyrmäättiin jo ilman lähempää tarkastelua.

Ongelmaa ei oltu ratkaistu viel senkään jälkeen kun oltiin löydetty sopiva paikka (Don Corleone Kampissa). Päätettiin syödä puoliksi salaatti ja joku pastahässäkkä. Salaatin valinta oli helppo, pastan ei.

Pohdintadialogi tiivistettynä:
Isosisko: Toi kakskytviis (25) kuulostaa hyvälle, otettaisko se?
Pienisisko: mhmm...nii.... (kuiskaten) Mitähän toi vieres oleva syö? Haluun sitä.
Isosisko: En kyl tiiä, ei mun ehkä tota tekis kyl mieli...
- - - siskot miettii miettii - - - 
Isosisko: Eiks toi kaksvitonen nyt kuulosta kuitenki aika hyvälle? Otettaisko se?
Pienisisko: Siin on "kermaista pestokastiketta", en oikeen siit sit tiiä. Mikä hitto toi ton viereisen ruoka on? Sairaan hyvän näköstä.
Isosisko: No kysy silt.
Pienisisko: (vieruspojalle) Hei anteeks, mut mikä toi sun annos on?
Vieruspoika: ööö....tä on numero kakskytviis, muuten en oikeen muista.

Otettiin annos numero 25 ja häränlihasalaatti. Mielettömän hyviä molemmat! Just sitä mitä teki mieli.
Ylälaidan kuvat we heart it

Ja tänään sain taas syödä sitä mitä halusin! Itsevalmistettuna tosin. Lämmin halloumisalaatti:



kesäkurpitsaa
herkkusieniä
parsakaalia
punajuurta
sipulia
jääsalattia
halloumijuustoa
oliiviöljyä
balsamicoa
mausteita (suola, mustapippuri, timjami)


Pilkotut vihannekset vaan pannuun oliiviöljyyn paistumaan. Sekaan balsamico ja mausteet. Halloumit kannattaa paistaa kasvisten "paistoliemessä" samalla pannulla, ni tulee niihinkin hyvää makua. Naminamnam.




perjantai 20. huhtikuuta 2012

Kun kissa on poissa...

... niin pienisisko naaaatiskelee.




Oon työreissulla jälleen kerran (onneks nä loppuu n. 7 tunnin päästä ees hetkeks!) ja vaikka kotoota poissaolossa ei oo mitään kivaa ni edes jotain iloa voi koittaa repiä siitä että saa levitellä vaatteita ympäriinsä. Oonkin vähän mietiskelly et miks hotelleissa on vaatekaapit. Ei kai kukaan oikeesti pura tavaroitaan niihin?? Kun ne voi ripotella lattiallekin. Tai miks säilyttää takkia henkarissa kun se voi lojua kaapin pohjalla ihan hyvin mytyssäkin.


torstai 19. huhtikuuta 2012

Aikuisten potkupuku (Onni on... nro. 29)


Tää ilta on menny naaaautiskellessa, kun saan olla yksin (Elias-koiran kanssa) siistissä kodissa ja löhöillä tekemättä yhtikäs mitään. Päällä maailman paras en-tee-mitään-asu, elikkäs aamulla ennen töitä Hulluilta Päiviltä napattu One Piece jump in.

Tällanen potkupuku päällä voi tuntee olevansa jollain tapaa coolisti lapsi ja oikeutettu löysäilemään ja velttoilemaan. Juurikin sitä kaipasin pikkuisen onnen hetken tekemiseen. Koska onni on ottaa rennosti sillon kun sitä kaipaa eniten.


Kuvassa en ole minä, mut sama jump in -lököpuku mulla on. (kuva One Piece verkkokaupan sivuilta)

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Onni on...(nro 28)

Välillä sitä elämässä pysähtyy kattomaan ympärilleen ja hymähtämään että hitsi ku menee hyvin. Maailmanvallottajahetkinä kaikki näyttää ihan pikkusen kauniimmalta ja valosammalta kuin eilen. Silloin tulee semmonen olo että hemmetti jos koko maailma olis yhtä fiksu ja hauska ja kaunis ja mahtava ku minä, niin kylläpä vaan menis muuten  hyvin!Sitä miettii että mitä nä kaikki täällä kulkee selkä kyyryssä ja suu mutrulla vaikka maailma on niin hitsin hiano paikka olla!

...Kunnes sitten lintu plöräyttää tavarat takaraivoon tai pakettiauto heittää kuralätäkön kaaressa päälle. Tai Elias säntää auton perään Helsinginkadulla ja talutushihna ratkee liitoksistaan.Ihan vielä tätä hurjaa paimentajaa ei kuitenkaan kutsunu ikivehreät lammasfarmit yläilmoissa. Puoltoista autoa se kerkes katsastaa tossa Hesarilla ennen ku se huomas jotain jännää siinä vapaudentunteessaan. Ja luikki kiltisti takas hihnaan kun vähän kutsu. Puuh.



Onni on tuntea joskus että koko maailma on meitä varten.

-pienisisko

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Räpellä ite -taulut




Oon vähän tässä uuden kodin kunniaksi verestaäny photoshoptaitojani ja tehny ite tämmösiä tauluja. Tai nää nyt on vaan tämmösiä. Mutta tulee kuitenki halvemmaksi ku (kylläkin hirveen kivat) theresesennerholtit ja muut. Tä viinihomma on ihan googlen kuvahausta idealtaan varastettu ja sen oonkin itseasiassa jo luvannu muutenvaanlahjaksi keittiiöön yhelle siskojakin kovemmalle viininjuojalle. 

David Nichollsin One day on kaikessa hömppyydessään mahtava kirja. Siksi se ansaitsee päästä paraatipaikalle meidän uuden kodin seinällä. Jotenkin se sopii hirmuisen hyvin mun ja siskon elämänmyllerryksiin ja viime aikojen fiksuihin valintoihin. 
Kymmenisen vuotta sitten me vielä siskon kanssa oltiin kovasti toistemme hiuksissa kiinni. Revittiin ja potkittiin ja lyötiin minkä kerettiin. Pienisisko kärsi myös mustasta silmästä. Ihan niin rajusti ei enää tapella kun unohdan kaapin ovet ja ripsiväripurkit auki tai lainaan hiukan liikaa pinnejä ja sen sadannenensimmäisen pinnin. Tai edes sillon kun kahvinkeitin jää pesemättä ja leivänmurut pöydälle. Mutta pinnankiristämistä tämä seesteinen yhdessäasuminen välillä vaatii. Isolta ja pieneltä siskolta. Mutta hei, For you a thousand times over. 

-pienisisko. 

torstai 12. huhtikuuta 2012

Tervetuloa takaisin


Kiva nähdä taas. Ison ja pienen siskon elämässä on tapahtunut niin isoja kuin hiukan loivempiakin mutkia ja u-käännöksiä, että blogi on ollut talvitauolla.

Kalliossa tiet on lumettomat, kadunmiehet kömpineet koloistaan Hesarille ja koirapuistossa tarkenee seistä ilman pipoa. On siis vihdoin kevät ja tuntuu varsin kivalta palata tännekin.

Isosiskoa ei tarvi enää moikata ihan pelkästään virtuaalisesti koska meidän elämien tukikohdat on seinän takana toisistaan. Vieläpä ihan ohuen pahviseinän. Eli meistä on tullut kämppiksiä! Täällä kirjoitetaan siis jatkossa meidän yhteisestä elosta Kallion kupeessa Helsingissä ja kivoista ja melko kivoista paikoista joihin elämä meitä keinuttelee.

Tervetuloa takaisin isosisko.



PS. Tiedän että on internetpoliisien mielestä tosi väärin kopioida toisen kuvia ilman lupaa. Anteeksianteeksianteeksi. Mutta Joeri de Schutter vaan on parempi kun minä. Ja halusin jakaa nämä kauneudet.

-pienisisko.