Onni on saada syödä just sitä ruokaa mitä tekee mieli. Tämä todistettiin eilen pienensiskon kanssa yhteisvoimin, ku oltiin ensin - tapamme mukaan - haahuiltu tunnin verran ympäriinsä sopivaa ruokapaikkaa etsiskellen. Useitten ravintoloitten ovella käytiin kääntymässä pois ja vielä useemmat tyrmäättiin jo ilman lähempää tarkastelua.
Ongelmaa ei oltu ratkaistu viel senkään jälkeen kun oltiin löydetty sopiva paikka (Don Corleone Kampissa). Päätettiin syödä puoliksi salaatti ja joku pastahässäkkä. Salaatin valinta oli helppo, pastan ei.
Pohdintadialogi tiivistettynä:
Isosisko: Toi kakskytviis (25) kuulostaa hyvälle, otettaisko se?Pienisisko: mhmm...nii.... (kuiskaten) Mitähän toi vieres oleva syö? Haluun sitä.
Isosisko: En kyl tiiä, ei mun ehkä tota tekis kyl mieli...
- - - siskot miettii miettii - - -
Isosisko: Eiks toi kaksvitonen nyt kuulosta kuitenki aika hyvälle? Otettaisko se?
Pienisisko: Siin on "kermaista pestokastiketta", en oikeen siit sit tiiä. Mikä hitto toi ton viereisen ruoka on? Sairaan hyvän näköstä.
Isosisko: No kysy silt.
Pienisisko: (vieruspojalle) Hei anteeks, mut mikä toi sun annos on?
Vieruspoika: ööö....tä on numero kakskytviis, muuten en oikeen muista.
Ylälaidan kuvat we heart it
Ja tänään sain taas syödä sitä mitä halusin! Itsevalmistettuna tosin. Lämmin halloumisalaatti:
kesäkurpitsaa
herkkusieniä
parsakaalia
punajuurta
sipulia
jääsalattia
halloumijuustoa
oliiviöljyä
balsamicoa
mausteita (suola, mustapippuri, timjami)
Pilkotut vihannekset vaan pannuun oliiviöljyyn paistumaan. Sekaan balsamico ja mausteet. Halloumit kannattaa paistaa kasvisten "paistoliemessä" samalla pannulla, ni tulee niihinkin hyvää makua. Naminamnam.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti