Tuunattu kehys

En enää halua seinälle enempää kokovalkoisia kehyksiä, mut jostain syystä meen niitä aina kuitenki ostamaan. Nyt päätin tuunata kehyksen vähän kivemmaksi villalangalla, sillä sehän ei voi koskaan näyttää missään huonolta.

Otin siis valkoisen kehyksen (tai tässä tapauksessa vaan sisäosan siitä) ja aloin liimaamaan sen ympärille lankaa. Maalasin myös kehyksen sisäosan mustaksi antamaan kohokehykselle vähän lisää syvyyttä.

Aika kivasti sopii muitten kehyksien joukkoon.

Onni on... (nro 19)

(ihan hatusta heittelen sitte noita numeroita, eli toivottavasti kukaan muukaan ei laske)

Tänään soi herätyskello rapsakasti klo 5:00. Mutta ei se mitään. Oli ihmeellisen kivaa käpsytellä Eliaksen kanssa vielä tyhjiä aamuyön katuja. Tohon aikaan tuntee jotain jännää yhteenkuuluvuuden tunnetta kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Postinkantajallekin melkeen moikkasin. Ainoo ketä ehkä ei kuulunu meiän aikaisten lintujen joukkoon oli kaks nuorehkoa tyyppiä, joitten baarikeikka oli hieman venähtäny ja nyt ne pohti siinä tytön oven edessä pitäiskö mennä kotiin yksin vai kaksin. Oisin sanonu että yksin.

Aamu ei muutenkaan voi olla kovin huono jos juoksee metroon ja vielä kerkee kyytiin just kun kuuluu 'tuuttuut'. Tai jos pääsee Matkahuollon pehmeillä penkeillä parin tunnin matkan työkeikalle. Kun kyydissä on vaan minä ja yksi muu ihminen. Ja saa katella auringon nousua ihan rauhassa samalla kun syö eväitä. Ja kuunnella Norah Jonesia. Se on kultaa ja timanttia kuulkaa tämä nainen. Jos mulla ois kahvila, siellä sois aina tämä:

Onni on olla aamuihminen.

-ps.

Äntligen hemma

Jännityksestä väristen Nipsu katsoi luolaan. Se oli suuri, juuri sellainen kuin sen piti ollakin.

Minä teen pieniä hyllyjä ja kaivan itselleni hiekkaan makuupaikan, ja iltaisin minulla palaa täällä kynttilä.

Tai isonsiskon sanoin: Äntligen hemma. 

Viikonloppuna juhlittiin tupareita oikein mukavien ihmisten ja muutaman juoman kera. Rakkaudella valmistettu koti sai arvoisensa avauksen. 

Tenttiinlukueväät

Koska tenttiin lukeminen (ainakin jos kyseessä on kaasumaisten päästöjen hallinta) on silkkaa kuraa, eväiden on oltava kohillaan.

Jos joku miettii miksi noin rutkasti suklaata ni siksi koska en osannut päättää.

Ja koska kyseessä on mun kohdalta koulu-urani viimeinen tentti, oli pakko ottaa tota samaa marjasuklaata kun mulla oli tasan 4 vuotta sitten eväänä kirjotuksissa. Vaikka se onkin vähän pahaa. Mutta hei - onhan se melkein perinne.

Nyt pientä taukoa lukemiseen ja Klikkaa mua pariin. Jee. Yö meneekin sitten mukavasti lueskellessa rikkidioksidipäästöistä. Ei niin jee. 

-ps. 

Huomenta blogi.

Katsos katsos. Sehän oli kyllä isompi sisko ehtiny ekana kuitenkin bloginherätysapajille.

Huomenta vaan. Nyt on jotain tehtävä tälle blogihiljasuudelle. Kotikuulumisia siis seuraa.

Tässä päivänä eräänä tein ainakin maan mainiota linssisoppaa. Ohje Voisilmäpeliä -blogista. Soppa oli mahtavaa ja niin on blogikin. Ja uudessa keittiössä kokkailu vielä mahtavampaa. Varsinkin kun sai kokkailla rauhassa ilman miestä ja koiraa Kjäh.

Ja vähän reality-kuvaa keittiöstä. Oikeesti se on tosi toimiva, vaikka se aika kaoottiselta näyttääkin.

Tänään ohjelmassa ainakin liesituulettimen asennus ja hyllyjen osto. Kunhan päästään sopimukseen siitä miten tästä kaikesta nyt aiotaan tänään vielä suoriutua. Jalkalistat saa varmaan oottaa vuoroaan vielä pari vuotta.

Onni on... (nro 18) Syysilta ja mustikkaherkku

Blogi on elänyt taas vähän hiljaiseloa, johtuen omalta osalta ainakin siitä että oon ollu viime viikot koko ajan reissussa. Ei oo yksinkertaisesti ollu aikaa paneutua blogipäivityksiin ja toisaalta ei ole kyllä ollu juuri mitään kirjoitettavaakaan. Torstaina pääsin pitkästä aikaa taas kotiin, ja koska I lähti eilen taas yhdelle niistä lukuisista metsästysretkistään, päätin nauttia ihanasta, rennosta koti-illasta ihan itsekseni.

Torstaina I:n vanhemmat oli käynyt meillä mun synttärikahvilla, ja olin tuota tilaisuutta varten leiponut mustikka-valkosuklaacookieita. En jaksanut leipoa keksejä koko taikinasta, joten eilen hyödynsin loppu taikinan aivan ihanaan mustikkajälkkäriin.

Uunivuokaan vaan mustikoita ja murustettua keksitaikinaa päälle. Uunissa 200C noin 10 min. ja vanilijajätskin kanssa on aivan täydellinen syysillan herkku! Sytyttelin vähän kynttilöitä ja nautiskelin jälkkäriä melkosen hyvän kirjan parissa. Ihana ilta, sanoisin.

Resepti on joku vanha, ehkä Kodin Kuvalehdestä (?)

Mustikka-valkosuklaacookietaikina

3½ dl vehnäjauhoja
150 g rouhittua valkosuklaata
1 tl leivinjauhetta
¼ tl suolaa
150 g voita
1½ dl sokeria
2 rkl siirappia
1 muna
1 dl mustikoita

 

1. Ensin sekoitetaan kuivat aineet. Voi, sokeri ja siirappi vaahdotetaan ja sekaan vatkataan myös muna

2. Yhdistetään jauho- ja voiseos. Mustikat sekoitetaan nopeasti taikinaan.

Taikinasta tulee siis myös tosi hyviä keksejä, kun paistaa taikinakokkareita uunissa 200 asteessa noin 10 min.

Toimi kuitenkin myös erittäin hyvin mustikkapaistoksessa, joten suosittelen kokeilemaan sitäkin.

Ihania syysiltoja kaikille!