maanantai 31. tammikuuta 2011

Varsin muhkea olkkari

Minimalismi on vissiin joittenkin mielestä jotenkin kaunista. Ja voihan se niinkin olla. Mutta jos ihan totta puhutaan, niin mitä ihmettä. Kuka haluisi tämmösen olkkarin? Kysyn vaan. En ainakaan minä. Oikeesti en tiiä sisustuksesta mitään, mutta sen tiiän et tommosesta en tykkää. Siitä on hyvä alottaa.


Siinä sitä on tosiaan hyvä vetää koivet kohti kattoa ja ottaa rennosti

Ja tämän olohuoneen tosiaan bongasin täältä otsikon "10 Beautiful Living Rooms" -otsikon alta. Kerrassaan kaunista toden totta.

PS. Tänään vietin kymmenen (10) tuntia koululla mikroluokassa. Kirjotin 5 sivua, joista kaks oli kuvia ja taulukoita. Ei hyvä.

Lisähuomio: Tossa pari kuukautta sitten, kun saatiin tietää että (vaihteeksi) saadaan taas muuttaa, päätin että yhtäkään kalustetta ei sitten tuu Ikealta. Nooh...




Surffailen justiinsa nyt Japanin Ikean sivuilla. Ja ihan vaan FYI, ei olla muuttamassa Japaniin, eikä edes asuta siellä. 

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Mukavaa matkailua

Olen aina salaa kadehtinut ihmisiä jotka pystyy matkustamaan junassa (tai missä tahansa kulkuneuvossa) pitkiä matkoja piukat pillifarkut jalassa ja muutenkin niin huolitellun näköisinä. Tänään päätin -ehkä eka kertaa elämässäni- koittaa sitä itse. Alkumatkasta pyörin penkissä ja vähän mietin, että mitä järkeä tässäki taas on? Junan vaihdon jälkeen oli kuitenkin liiallisen ahdistuksen jälkeen todettava, että en vain ole millään niitä ihmisiä, jotka matkustaa junassa sivistyneesti kengät jalassa, jalat lattialla. Nappasin siis varmuudenvuoksi päälimmäiseksi kassiin pakatut lököhousut ja kipitin junan pienenpieneen vessaan housujen vaihtoon. Homman helpottamiseksi vessan lattia lainehti vedestä, joten housujenvaihto piti suorittaa pöntön kannen päällä. Melkoista akrobatiaa sanon minä.


Loppu matka sujui kuitenkin oikein mukavasti polvet suussa eväsporkkanoita mutustellen. Totesin - taas kerran - ettei mulla oo mitään pakottavaa tarvetta olla niin aikuinen tai sivistynyt, ettenkö vois ottaa junassa kenkiä pois ja matkustaa epäergonomisen ihanasti kotihousuissa lökötellen. Kyllä mukavasti matkustaminen on sitten mukavaa!


Kuva täältä

lauantai 29. tammikuuta 2011

Onnea on...



Onni on ihana ystävä. Täysin etuoikeutettua ja epäreilun ihanaa on se, että mulla ja siskolla on ollut mahdollisuus tuntea tämä muikea tyyppi ihan aina. Siis oikeesti sieltä asti, mistä mun ajanlasku alkaa eli Heidekenin porteilta. Välillä on menny pitempiä aikoja kun ei olla ees yhteyksissä, mutta koska kliseet on harvinaisen totta, aina kun nähdään niin tuntuu kun ei mitään taukoa ois ollukaan.

Tiiättekö esimerkiksi ku on sellasia kahvittelututtuja. Sitten sitä mennään kerran puolessa vuodessa kahville ni pitäis kerrata kauhee kasa elämää siinä rennosti juhlamokkakupposen äärellä. Eihän se nyt ole kivaa. Kivaa on mennä Ystävän kanssa aamupalalle, tehdä äärettömän vääriä, mutta ihania hankintoja, kierrellä hölmöillä häämessuilla sokerihumalassa autuaassa "Mitä hittoa?"-mielentilassa, juoda vähän skumpettia, kuulla ystävän hassuista menneisyyden varjoista - olla niin kuin ei oliskaan.


Onnea on myös se, että tämä samainen tyyppi (en siis minä, vaan ystävä-tyyppi) menee syksylla ihaniin naimisiin, ihanan miekkosen kanssa, ihanassa mekossa, ihanien ihmisten ympäröimänä - Ihana ihminen kun on. (Ihana-sanan käyttö loppuuuu kyllä hei n-y-t nyt.)

Sitä se onni on. Ih-naa.

Kuvat täältä
Published with Blogger-droid v1.6.6

perjantai 28. tammikuuta 2011

Sokerihumalaa ja uusia alkuja


Sen kunniaksi, että Naantalin aurinko päätti hiukan näyttää nuutunutta naamaansa, pyhitettiin perjantai opiskeluille. Äitin töistä tuliaisiksi saatujen karkkien voimalla artikkelien luku etenikin suhteellisen huimalla 4,2 rivin tuntivauhdilla. Piti nimittäin samalla hiukan tutkiskella erästä nimeltä mainitsematonta sosiaalisen median jättiportaalia. Muutamien lemppariblogienkin kuulumisia käytiin välillä lukemassa ja siitä - kaikkea opiskeluun liittyvää välttäen - lähti Meerin ajatus ikioman blogin perustamisesta. Koska eihän siitä kuitenkaan olisi mitään ilman pientäsiskoa tullut, niin pistettiin sitten ihan yhteisbloki pystyyn. Ja tässä se ny sitte seisoo. Pienenä ja heiveröisenä ottaa ensimmäisiä horjuvia paksujalkaisen lapsen askelia. 



Superfoodia naamariin


Vuosi 2011 on erityisen hyvä vuosi aloittaa blogi. Viime vuonna oli tasavuosikymmen, eli kaiken uuden aloittaminen olisi ollu aika lame ja vuonna 2009 se oli liian in. Nyt ollaan sopivasti vartti kärjestä - ja sekös meille passaa!