perjantai 22. heinäkuuta 2011

Kesäkeitto


Oon päättäny pitää viikossa yhden kasvisruokapäivän. En välttämättä edes mistään eettisistä tai ympäristösyistä, vaan oikeestaan ihan vaan saadakseni jotain vaihtelua ja -wait for it- jännitystä ruokalistaan. Eilen annoin kasvisruokapäivän kunniaksi mahdollisuuden lapsuuden inhokkiruualle eli kesäkeitolle. Täytyy sanoa, että tämä keitto oli kyllä kaukana lapsuuden kauhukuvista, jossa ylikypsät pakastevihannekset lilluu mauttomassa maitoliemessä. Palanpainikkeeksi tein vielä pellavansiemenleipää. Suorastaan herkullista sanoisin!


Kesäkeitto
n. 10 perunaa
4 pienehköä porkkanaa
pieni kukkakaali
2 kevätsipulia varsineen
1 l vettä
1,5 kasvisliemikuutiota
2 dl kermaa
100 g maustamatonta tuorejuustoa
tuoreita yrttejä
ruohosipulia
valkopippuria
ripaus sokeria

1. Paloittele pestyt perunat ja porkkanat. Pilko myös kukkakaali ja sipulit.
2. Keitä kasvisliemi ja laita perunat ja porkkanat siihen kiehumaan. Lisää kukkakaalit ja sipulit (ei vielä varsia) ja kypsentele hetki.
3. Lisää kerma, tuorejuusto, sipulinvarret, yrtit ja muut mausteet. Kuumenna.

Ohje hieman muokattu Koti ja Keittiö -lehden (6-7/2011) yrttisen kesäkeiton ohjeesta

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Seinällä

Meillä on makuuhuoneessa yksi iso seinä joka on niin kivikovaa kiveä, ettei siihen saa mitään taulukoukkuja kiinni ja seinä on ollut kovin tyhjä ja valkoinen.


Päätinkin hyödyntää kahta muuta seinää ja pingottaa niitten väliin narut, joihin saa kivasti pyykkipojilla kuvia mun ja I:n yhteisiltä reissuilta. Kuvat on printattu omalla tulostimella, joten tämä oli myös mukavan vaivaton taideprojekti.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Jos omistaisin rahaa...

Jos omistaisin rahaa, olisi Aubin&Wills kaverini.


T. Pienisisko

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Keittiö nro 2

Joo, seuraa remppa-asiaa. Uuden kodin keittiön kulmakaappi ei saakaan purkutuomiota K:n ja mun tyyliniekkaserkkujen vaatimuksesta, joten keittiöstä tuleepi tämmönen. Jos (ja kun) saadaan vaan lupa moiseen. Ja vasemmassa reunassa tulee olemaan kolo sen takia, että siellä menee vesiputket. Oikeassa reunassa siis vanha kulmakomero.


Jännää tuossa on se, että a.) meille tulee oikea saareke (JESSS!) ja b.) jääkaapit on saarekkeessa. Joo'o. Ne on semmosen Ikean matalat. Tai siis jääkaappi ja pakastin ovat.


Ja oikeasti seinällä ei oo tuommosta tapettia, vaan Saaran loistokkaasta ehdotuksesta todennäköisesti jotain tän tyyppistä maitolasia. Jos se ei ihan miljoonia maksa.

Nyt odotellaan siis vaan isännöitsijän lupaa muutostöille.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Saako kirja itkettää?

Tänään on ollut hyvin hämmentävä päivä kahdesta syystä. 

1.) Kävin työkeikalla Sysmässä. Kyllä, Sysmässä. Ja vielä bussilla.
2.) Haikeudella odotettu päivä loistokkaan kirjan loppumisesta koitti. 

Kirja oli David Nichollsin One day. One day kertoo kahden ihmisen elämästä 20 vuoden ajan aina yhden tietyn päivän tapahtumista. Aluksi kirja oli mukaansatempaava, sitten hauska, ihana, liikuttava, epäreilu, raivostuttava ja loppujen lopuksi mielettömän koskettava. 


En kerro juonesta enempää koska isonsiskon on pakko lukea se, mutta erittäin suositeltava lukukokemus kaikessa ärsyttävyydessään. One day on mun mielestä kirja oikeasta elämästä ja sen kantavista voimista. Pienistä opetuksista ja ihmisten erilaisuudesta. Nuoruudesta, tyhmyydestä ja hetkeen tarttumisesta. Ja ennen kaikkea suuresta rakkaudesta. Ahh..! 

Oon tässä kuitenkin päivän aikana miettinyt että miten joku kirja voi jäädä tällä tavalla jopa ahdistavasti mieleen pyörimään. Keksin siihenkin kaksi syytä. Toinen on kirjan mielettömän taidokas kerrontatapa, jonka myötä kirjan Dex ja Em, Em ja Dex, tulevat pelottavan tutuiksi. Tiedättekö sillä tavalla että oikeesti välillä luulee että ne olis muka mun oikeita kavereita? Ja sitten kun vuodet vierii ja kirja loppuu, niitä ei enää olekaan. Toisekseen, tajusin tuossa illalla asiaa pohtiessani, että tämä kirjan Emma joltain ominaisuuksiltaan tuntui kovin tutulta. Tunnistin siitä aika paljon itseäni ja sen takia sitä rupesi ihan liian syvällisesti miettimään oman elämänsä valintoja ja ohi kiitäviä hetkiä. Ja sitten rupeskin ahistaa moinen syvällinen pohdinta.

Sen takia katoin sitten kevennykseksi Love and other drugs -leffan. Se oli kiva. Ja hymyilyttävä. Eikä tarvi liikaa miettiä mitään. Joskus miettiminen on kuitenkin aika yliarvostettua. 


Silti pitää vähän miettiä että "Ahh, miks ei mun elämä oo noin SUURTA?". Mutta onhan sekin aika suurta. Uusi koti kuitenkin. Ja siellä on SUURET ikkunat. Sekin riittää.


PS. One daysta on tulossa leffa, jossa myös (jännä yhteensattuma muuten) näyttelee Anne Hathaway. Tai no sinällään ei edes oo kovin jännä, koska ton pokkarin kansi näyttää olevan sama kun ton leffan juliste, joten siinä on myös Anne Hathaway. Alitajuisesti siis valitsin aivojani selvittämään juurikin saman tyttösen elokuvan. Fiksua. On muuten aika hauska huomata että aika tuon näkösiksi minäkin Emman ja Dexterin kuvittelin. Paitsi että Anne Hathawayn brittiaksentti is not cool laisinkaan. Menköön kuiteskin tämän kerran. Voinen siis antaa leffallekin mahdollisuuden. 


PPS. Ai niin. Kaikki mitä rakastin -blogin Eevalla oli aiiiika samanlaiset ajatukset muuten kirjasta. Jännä sekin. 

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Tuparit

Tässä hiukan kuvamateriaalia eilisistä tupareista - tai lähinnä tarjoiluista. Syömiset oli oikein herkullisia ja maistui maittaville aurinkoisessa kesäillassa.



Juustoinen pastasalaatti

Kesäinen papu-perunasalaatti

Vadelmainen valkosuklaajuustokakku




perjantai 1. heinäkuuta 2011

Uusi keittiö



Ja keittiön tarjoaa Ikea. Tai no ei nyt ihan tarjoa, mutta aika halvalla lähtenee. 

-ps.