torstai 31. maaliskuuta 2011

Onni on... (nro 7)


Onni on kivat aamut. Eilen unohdin avaimet kotiin kun lähdin Eliaksen kanssa ulos. Neljän tunnin lenkkeilyn jälkeen en sitten jaksanut lähteä enää kotikaupunkiin kouluhommiin niin kuin oli ollut tarkoitus. Tämän aamun olen siis saanut tehdä kaikkea enemmän tai vähemmän turhaa. Eteisen ovessa muistutus tulevia ulosmenoja varten. 

-ps.



keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Kodin ainekset

Serkkutyttö tuolla kaipaili kotipostauksien perään. Niitä ei nyt oo luvassa vähään aikaan kahdesta syystä. A. Täällä ei oo vielä mitään. B. Kamalan sotkuista kuitenkin vaikkei tavaroita ookaan. Eli kunhan saadaan sänkyä ja muuta paikalle niin josko sitä sitten. Tässä kuitenkin mun kolme (+1) lempiasiaa kodista. Kaiken kaikkiaan asioita on ehkä 10 täällä, eli TOP 3 pääseminen ei oo vielä kovinkaan suuri meriitti.

Meidän upouusi (ja vähän liian hintavahko) poppivehje. Radio Novaa siinä ei kuulemma saa kyllä kuunnella... Pöh. 


Tämä on vaan kiva. K:n joululahja edellisjoululta. Isonsiskon taiteilema.


Kello. Etsiskelin jotain hienoa superkelloa, mutta Prismassa oli ihan kiva 15 euron kello. Ajaa asiansa hyvin.


Elias ihme kyllä muutaman tätilässä vietetyn rappioviikon jälkeen muistaa jotenkuten että sohvalla ei saa olla. Paitsi joskus päikkäreitä on vaan kiva salaa ottaa pehmoisella sohvalla. 

-ps.

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Jauheliha-munakasrulla

Äsken syötiin munakasrullaa. Ja se oli hyvää. Siksi laitan ohjeen tännekin. Eli:

6 munaa
6 dl maitoa
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
0,5 dl öljyä/voisulaa

400g jauhelihaa
paprika
tomaatti
sipuli
2 rkl salsaa
suolaa, pippuria, pizzamaustetta
1 dl juustoraastetta
2 rkl partaäijää

1. Sekoita munakkaan aineet ja kaada seos leivinpaperin päälle pellille. Paista 225 C 25 min. 
2. Paloittele sipuli ja kuulota se pannulla. Ruskista ja mausta jauheliha. 
3. Pilko muut kasvikset ja pyöräyttele ne salsan kanssa mukaan pannulle. Mukaan voit laittaa myös muita kasveja (esim. porkkanaraastetta)
4. Kiehauttele seosta n. 5-10 min ja lisää lopuksi sekaan partaäijä ja juustoraaste.
5. Levitä täyte paistetulle munakkaalle ja rullaa levy kääretortun tapaan. 
(Täytteeseen käy myös esim. kinkku/raejuusto/aurajuusto/tonnikala/feta...)

perjantai 25. maaliskuuta 2011

torstai 24. maaliskuuta 2011

Sohva

KIVIK Klädsel 3-sits bäddsoffa mörkbrun
Ikean Kivik 3-istuttava ruskealla Tullinge kankaalla
Noniinnoniin. Palaillaas sitten kotihommiin pikkuhiljaa. Sisustus- ja suunnitteluinto on tosin nyt pakollisella hengähdystauolla siihen asti, että vuokranantaja kertoo saadaanko asua meidän tuoreessa kodissa vielä syksylläkin. Jos ei, niin pitänee muuttaa suunnitelmia kodin hankintojen suhteen. Yo. Ikean Kivik-sohva meillä kuitenkin jo on, tosin koiraystävällisen valkoisena koska ruskeeta päällistä ei ollut tarjolla. Ikean tsättineuvonnasta kuitenkin tiedettiin kertoa että nyt ois Vantaalta saatavissa.

En kuitenkaan vielä riennä sitä ostamaan, koska ensin pitää vähän puntaroida josko sen valkoisen kuitenkin värjäis ite.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Onni on... (nro 6)

Löytää Picasan arkistoista reissukuvia. Meillä oli matkan ajalta myös reissublogi, joka on hävinnyt bittiavaruuteen. Onnea on kuitenkin myös omistaa koodaajanero poikaystävä, joka varmasti osaa suunnistaa bittiavaruudessa ja löytää sen. Sitä odotellessa maistiaisia matkalta.



-ps. (Meillä on muuten myös käytössä tietääkseni erilaiset fontit, eli siitä meidät voi tunnistaa jos ei juttujen tasosta muka huomaa eroa. Hah.)

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää (Onni on... (nro 5))

"Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan..." lauleskelee Suurlähettiläät aina silloin tällöin radiotaajuuksilla. Mun päässä ne on laulellut nyt jo muutaman päivän. Ihan vaan siitä syystä, että en haluaisi että aika menee yhtään kovempaa. 

Juuri nyt minulla ei olisi mitään sitä vastaan etten liikkuisi tästä yhtään mihinkään. Kohta jo kevään puolelle taittuva talvi ja lyhyeksi jäänyt syksy ovat olleet niin priimaa tavaraa, että välillä huomaan miettiväni voiko näin kivasti oikein mennäkään. Eilen koulusta kotiin tullessani salaa toivoin, että nyt alkava kevät voisi vaan jatkua ikuisesti parastaan tarjoten.



Sinällään jännää tässä on se, että jos oikein käy miettimään niin voisinhan minä odottaa kaiken näköistä. K:n kanssa yhteiseen kotiin muuttoa tai edes seuraavaa viikonloppua kun näen koko miekkosta. Tai sitä että haen Mörköläisen kotiin, sitä että olisi hiukan enemmän rahaa, lämmintä kesää, viimeistä tenttiä... 

Mutta en edes odota. Totta kai olisi kivaa olla elämäni miesten kanssa aina ja koko ajan, mutta näin vanhaksi ja viisaaksi kasvettuani olen havainnut ajanhukaksi viikonlopusta viikonloppuun elämisen. Kyllä se viikonloppu tulee ilman päivien ja öiden laskemistakin. Olisihan se myös varmaan ihan jees saada viime kesästä odottaneet muuttolaatikot purettua omassa kodissa, mutta onhan sitä lainakodissakin tavaraa kerrakseen. Ja ennen kaikkea maailman luokan kämppikset. Ja serkut. Alkusyksystä olisin voinut valmistua mielelläni heti ja mahdollisimman pian, mutta nyt voisin elää Sodexon ruuilla ja kiltahuoneen liian vahvalla kahvilla vielä toiset viisi vuotta. Haalareitakin voisin pitää joka päivä nyt kun se vielä on mahdollista.

Tietääkseni ajalla ei kuitenkaan tähän päivään mennessä ole ollut tapana hidastua, joten koitan pistää taskuun ja visusti talteen jokaisen sekunnin, joka ohitseni kiiruhtaa. 

Kuvat tuttuun tapaan weheartit.com ja oma

Onni on... (nro 4)


Oon jo pidemmän aikaa harmitellu tätä mun iänikuista köyhyyttäni ja erityisen ikävää se on kun kauppoihin on alkanu tulla kaikkia ihania kevätvaatteita mitkä näyttäis mun mielestä tosi hyvältä mun päällä (lompakon mielestä ei).

Noh, eilen kävin penkomassa kellaria ja löysin sieltä pahvilaatikon minkä sisältä löyty vaikka mitä kivaa - ja ihan ilmaseks! Kaikkein kesäsimmät vaatteet jätin vielä odottelemaan omaa aikaansa, mut muutamia juttuja voin käyttää ihan vaikka heti. Voi että kun tulin hyvälle mielelle. :)


tiistai 22. maaliskuuta 2011

Live well Laugh often Love always

Löytyi internetmaailmasta tämmöinen kiva lausahdus, jonka haluaisin seinällemme. Tosin suomeksi, koska englanniksi se on mun makuun vähän liikaa ehkä. Mutta tommonen tarra maksaa 42e. Aika paljon sanoisin.

-ps. 

Mörkö

I on antanu Eliakselle lempinimen Mörkö. Kuulemma näyttää ihan siltä ku se joka aamu hyökkää tonne sänkyyn valtavassa komeudessaan ja tulee nuolee naamaa. Aika söpöä, mut tosiaan vähän inhottavaa jos tarkotus olis vielä nukkua.

Tässä vähän kuvia kyseisen Mörön puuhista Kuopiossa lievittämään pienensiskon ikävää.

"Ai miten niin en saa olla sängyllä?"

Mörkö joutu odottelee oven ulkopuolella I:n heräämistä

Eilis illan saavutus

Eight Hour Creamit poskella

Sorsan viimesiä hetkiä


Kaikesta pienestä huomionhakuisuuden piikkiin menevästä terrorisoinnista huolimatta Elias on ollu mitä ihanin vieras. Ei sille voi olla vihanen ees sitä pientä hetkeä, ku se on vaan niin söpö ja kuitenki ihan hirmusen rakas!


maanantai 21. maaliskuuta 2011

Kulkue hakee paikkaansa

Hei sanokaahan nyt viisaammat, että onko tuo Marimekon Kulkue-kangas ihan superöveri päiväpeitoksi. Kun se vaan on liian iso seinätauluksi ja johonkin sen kovasti haluisin ruokahuone-makuuhuone -kompleksiimme sijoittaa. Mutta minne?

Täällä Kulkue-kangasta oli vilttityyppisesti lastenhuoneessa, mutta mitenköhän se natsais ihan kokopeitoksi. Koitin eilen mallailla sitä johonkin sänkyyn yhellä virtuaalisisustusohjelmalla, mutta eihän siitä mitään tulla. Pääsee K siis viikonloppuna tietokonehommiin.

-ps.

Suklaamuffinsit

Taas yks leivonta-postaus, mut pakko laittaa ku oli niiiiiiiiin hyviä. Leivoin siis lauantain tupariviemisiksi tällasia Daim ja Pätkis -muffinsseja ja saivat kyllä kovasti kehuja kaikilta. Erityisesti noi Daim-versiot oli i-han sai-raaaaaaaan hyviä! mut toisaalta ku niitä oli vetässy pari, ni maistu aika hyvälle myös toi hiukan raikkaamman makunen pätkismufe. Vaikka en yleisesti mikään muffinssien suuri fani ookkaan ni nä oli kertakikkiaan niin hyviä et pakko varmaan tehä uudelleenki. Reseptit kopioitu suoraan Kinuskikissalta täältä


Daim-suklaamuffinssit
12 kpl isoja, 15-20 kpl pienempiä


1 levy Maraboun Daim-maitosuklaata
150 g margariinia
1 ½ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 ½ rkl kaakaojauhetta
1 ½ dl maitoa tai kermaa

Leikkaa puolet suklaalevystä rouheeksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon/kerman kanssa. Lisää lopuksi rouhe nuolijalla sekoittaen. Nosta lusikalla nokare taikinaa muffinssivuokaan, aseta päälle yksi suklaapala sydämeksi ja peitä taikinalla. Paista 225 asteessa 12-15 min.





Pätkis- muffinssit tulee samalla reseptillä, mut korvataan vaan suklaalevy pussillisella Pätkis Mini Biteseja, puolet rouheeksi taikinaan ja puolet muffinsseihin sisälle.





sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Onni on... (nro 3)

Sunnuntain hömppäleffa, josta puolessa välissä ajattelee että no onpas turha, mutta sitten kuitenkin se saa vähän hymyilemään lopussa. Ja mikä vaan mikä saa hymyilemään ei voi olla turhaa.

The Switch Poster

"Look at us. Running around. Always rushed. Always late. Guess that's why they called it the human race. But sometimes, it slows down just enough for all the pieces to fall into place. Fate works it's magic. And you're connected."

Karkin ostamisen sietämätön vaikeus

Tuli sen verran tiukkaa palautetta serkulta aamupalapöydässä blogilaiskuudestani, että nyt on kai korkea aika korjata asia. 
Tuossa jokunen viikko sitten päätin ostaa tenttiinluvun kaveriksi karkkia. Jos joku on käynyt mun kanssa joskus kaupassa, niin tietää että mun kanssa karkkihyllyä ees taas sahatessa saattaa mennä hetki jos toinenkin. Noh, nyt meni sitten se kolmaskin hetki. Oli meinaan sellanen luomufiilis päällänsä, enkä halunnut ostaa mitään E123456-karkkeja. 

Ja koska loppupeleissä ostan ihan rehellistä karkkia suhteellisen harvoin, pettymys on aika kova jos pitkällisen pohdinnan jälkeen valinta onkin ollut huono. Toinen ongelma on se, että jos mun tekee jotain tietyn tyyppistä juttua mieli, sitä ei voi korvata millään muulla. Esimerkiksi jos tekee mieli kotipizzan kinkku-ananas-homejuusto -pizzaa, on jotain aivan käsittämättömän ärsyttävää jos sitä ei ole saatavilla ja joutuu syömään jotain kebulan pepperonipizzaa. Menee ikäänkuin rahat ja transrasvat ihan hukkaan. 

Noh, nyt sitten olin saanut jonkun pakkomielteen näistä TV-Mix Choco Candy -karkeista. Mutta en halunnut niitä ostaa, koska pussin sisällön ainesosalista oli kohtuullisen masentavaa luettavaa (sokeria, glukoosisiirappia, kovetettua kasvirasvaa, herajauhetta (maidosta), rasvaista maitojauhetta, kaakaovoita, kaakaomassaa, rasvatonta maitojauhetta, liivatetta, tärkkelystä, laktoosia, melassia, vehnäjauhoa, kaakaojauhetta, maissijauhoa, stabilointiaineita (E420, E414, E471), vettä, muunnettua tärkkelystä, lakritsiuutetta, emulgointiaineita (soijalesitiiniä, E476), ammoniumkloridia (=salmiakkia), happoa (sitruunahappoa), pintakäsittelyaineita (E904, E414, E901, E903), aromeja, suolaa, kosteudensäilyttäjiä (glyserolia, sorbitolia), kasviöljyä, glukoosi-fruktoosisiirappia, maltodekstriiniä, värejä (E171, E150d, E120, E153, E133, E100).

Käytyäni kolmessa eri kaupassa sopivaa karkkia metsästämässä, päädyin K-marketin karkkihyllylle  tutkailemaan tarjontaa. Ihan valehtelematta seilailin eestaas sitä hyllyä varmaan 15 minuuttia ottaen aina välillä jonkun pussin ja aikani sitä tutkailtuani laittaen sen takasin hyllyyn. Oli siinä sitten kohtuullisen masentavaa katsoa kun ihmisiä tulee ja menee, ja kaikki vaan lähestyy jotain marianne-pussia määrätietoisesti ja kävelee pois. 

Mutta pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin sitten allaolevaan komboon, eli Pirkka Luomu Kaakarouheiseen tummaan suklaaseen (Luomukaakaomassa*, luomuruokosokeri*,luomukaakaovoi*,luomutäysruokosokeri*,luomumaitorasva, luomukaakaopapurouhe*,luomuvanilja*) ja Panda Natural -lakuihin (Melassisiirappi, vehnäjauho, lakritsiuute, luonnollinen aromi (anisöljy).  

Kun tunki samaan aikaan suuhun yhden suklaapalan ja kaksi lakua, yhdistelmä vastasi jo aika hyvin sitä fiilistä mitä tuolla TV-Mixillä alunperin lähdin hakemaan. Eli hyvää oli. Ja jos rehellisiä ollaan, niin eipä sitä karkkia ihan kauheita määriä jaksa enää naamaan ahtaa siinä vaiheessa kun sen valintaan on käyttänyt n. reilun tunnin.  



Tämän kokemuksen jälkeen olin kuitenkin kohtuullisen hämmentynyt omasta kuluttajaidentiteetistäni. Olenkohan sittenkin ihan rehellisesti mieleltäni jotenkin vajaa, vai onko ihan tavallisen karkinostajan elämästä oikeasti tehty näin vaikeaa? On E-koodeja, plussakortteja, kilojouleja, transrasvoja, hiilijalanjälkiä, reilua kauppaa, kilohintaa... Ja minä kun oisin ihan vaan muutaman karamellin halunnut ostaa mieltäni piristämään. 

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Onni on... (nro 2)

Jatketaan tätä pienensiskon aloittamaa teemaa jakamalla muru myös isonsiskon onnellisuutta. Jo joku aika sitten tein spotifyhin soittolistan nimellä "Aamu", joka on nykyään aivan täydellinen aamunavaus. Hyväntuulista ja rentoa musiikkia kera kahvikupposen ja ikävinkin aamu tuntuu aina pikkusen mukavammalle ja onnellisemmalle. Tänään ei oo ollu muutenkaan kyllä ikävä aamu, koska aurinko paistaa taas eilisen lumimyrskyn jälkeen ja lisäks saan nauttia tästä ihanan rennosta aamusta vähän pidempään, kiitos Elias-karvaturrin, joka herätti mut kaks (2) tuntia ennen herätyskellon soittoa (ja nukkuu nyt itse).


Aamu
Wait til you see my smile - Alicia Keys
Smile- Uncle Cracker
Easy - Commodores
Aamu- Pepe Willberg & The Paradise
Something Good – Juan Luis Guerra
Beautiful Morning – Ace of Base
Aamu – Anssi Kela
Bubbly – Colbie Caillat
I want you - Savage Garden
Haven’t met you yet – Michael Buble
Maaliskuun musiikkia - Lauluyhtye Viisi
Elämäni viimeinen elämäni rakkaus – Teleks
Milk and Toast and Honey – Roxette
Here comes the sun – Colbie Caillat
Love you lately – Daniel Powter
I see you – MIKA
Sunday morning – Maroon 5
These are the days – Jamie Cullum


sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Täydellisyysviikonloppu

Viimeisiä vetelee paras viikonloppu pitkiin aikoihin. Takana ihania kulttuurielämyksiä, loistavaa ruokaa ja kaikki vielä ihan parhaassa seurassa. Perjantai-illan mahtavan oman iskän tähdittämän teatterielämyksen jälkeen päästiin nauttimaan lauantaina Turun lääketieteen kandidaattiseuran speksiä Kuopiossa ja voi vaan ihastella näyttelijöitten ja tanssijoitten lahjakkuutta, bändiä ja muita efektejä unohtamatta! Ihan mahtava ilta kerta kaikkiaan. En nyt koviin kriittistä arvostelua tai kuvaava selostusta osaa esityksestä kirjoittaa (mitä pienisisko ehkä toivoi), mut tässä hiukan infoa yleisesti speksistä jos joku ei tiedä mikä se on. Upeeta!

Speksi on elämys. Se on humoristinen, interaktiivinen harrastelijavoimin toteutettu musiikkitanssiteatterishowTärkeä osa Speksiä on vuorovaikutus yleisön ja näyttelijöiden kesken - yleisö saa osallistua näytelmän kulkuun huutamalla "Omstart!", jolloin näyttelijät, tanssijat, bändi tai kaikki yhdessä tekevät uudestaan edellisen repliikin, kohtauksen, kappaleen tai tanssin.
(Teksti kopioitu TLKS Speksi 2011 sivuilta)



Tänään saatiin vielä Turun vieraat kyläilemään meille kotiin asti ja nautittiin rakkaampaakin rakkaampien ihmisten (ja yhden koiran) kesken ihana sunnuntaipäivällinen. Ruokalistalla oli mun elämän ensimmäinen omatekoinen hirvipaisti, joka onnistu aivan täydellisesti. Kyytipoikana kermaperunoita ja innovatiivinen paistikastike, jossa jatkettiin edellispäivän tomaatti-pekonikeittoa lihaliemellä ja kermalla. Pakko laittaa vielä reseptit tänne kun en pääse yli siitä miten hyvää tää oli. Nam!



Hirvipaisti
n. 1kg hirvenpaisti
valkosipulinkynsiä
suolaa
pippuria
vettä

1. Tee paistiin veitsellä reikiä ja työnnä reikiin kuorittuja valkosipulinkynsiä
2. Ruskista paistin pinta kevyesti voissa. Ripottele pinnalle suolaa ja pippuria.
3. Aseta paisti vuokaan ja kaada pohjalle vettä. Paista kannen tai folion alla 175C noin 2-3 tuntia. Valele paistia kypsennyksen aikana sen omalla liemellä.

Kastike
tomaatti-pekonikeittoa (tomaattimurskaa, herkkusieniä, sipulia, valkkosipulia, pekonia, punaviiniä, kasvisliemikuutio, timjamia)
hirven paistolientä
loraus ruokakermaa
1 rkl karpalohyytelöä

1. Sekoita keiton joukkoon lihaliemi, kerma ja karpalohyytelö
2. Soseuta sauvasekoittimella kastikkeeksi


Kaiken lisäksi tällainen ihanuus on meillä kylässä

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Onni on... (nro 1)

Ajattelin aloittaa tällaisen pienen juttusarjan hetkistä. Isonsiskon voimin listataan sata hetkeä (yksi kerrallaan), jolloin tuntuu että on saanut jujun päästä kiinni siitä, mitä onni on. Tervetuloa mukaan siskoseni (ja kaikki meidän 3 lukijaa) matkalle onnen mukaan!

(Ihan sitten osasin isosisko ite tehä tosta kuvasta noin ison.  Kysy vaan jos joskus tarvit koodausapua :F )

Tarina sai alkunsa tänään klo 8.55 koulumatkalla. Sain vihdoin aikaiseksi aloittaa uudelleen jo kauan mulla lainassa olleen Khaled Hosseinin Kite runnerin. Olen jo muutamana päivänä lukenut sitä bussimatkoilla ja hiljaa varovasti ajatellut, että vitsit tämä on varmaan hyvä kirja. En ole kuitenkaan uskaltanut ihan oikeasti innostua ja uppoutua kirjaan, jos se vaikka osoittautuukin ihan huonoksi, tai mikä pahempaa en tajuaisi siitä mitään. Tänään aamulla päätin kuitenkin, että on se vaan hyvä kirja. Ihan loistava. Sen kunniaksi päätin maistaa vähän eilen ostamaani sukulaatia, vaikka ensin ajattelin että ei kai kukaan voi syödä suklaata siihen aikaan. 

Mutta kyllä voi, ja se oli hyvää! Ja se kirjan tarina on ihana ja ulkona paistoi kivasti aurinko. Ja bussissa ei ollut muita ja se kulkikin yllättävän tasaisesti ja hiljaa. Kaikki oli täydellistä, ja samalla ehkä ihan hiukan tajusin mitä onni on. Se on uusiin maailmoihin vievä kirja ja suklaata ennen aamuyhdeksää. (Okeiokei, ehkä leimeimmän kuulosta ikinä. Mutta semmosta se onni vaan on!)

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Jun(n)ailee

Ähähäää! Enhän minä vielä mihinkään päässyt. Laukku oli pakattu ja mukana, sain aikaiseksi sumplia yhden reseptin uusinnan kätevästi huomiselle Helsinkiin ja ostettua junaliput valmiiksi. Kunnes kaiken tämän ja muun täydellisen tehokkuuden jälkeen tajusin, että mun pitää ennen ensi viikon perjantaita käydä koululla tenttimässä yksi välikoe omalla ajalla. Nooooh, enhän minä ois ollu täällä enää ennen ensi viikon perjantaita ainakaan virka-aikaan. Ja koska akateeminen vapaus ei yllä kurssin pitäjiin, nielin kiukkuni ja tyydyin kohtalooni.

Uusintakierros siis täydellisille sumplimisille ja uusintalähtö huomenna näiden ihanien välikokeiden jälkeen. VR:n kanssa asioinnista en viitsi edes aloittaa. Se ei mennyt ihan niin kivasti laisinkaan. 

PS. Oli mulla asiaakin. Ostin ne Marimekko-Converset ja ne on just niin ihanat kun kuvista näyttää. Kivaa! 

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Matkustan ympäri maailmaa...

Jaahas, se ois sitten varsinaista maakuntamatkailua tiedossa. Luvassa:

Lappeenranta-Espoo-Lempäälä-Helsinki-Espoo-Lappeenranta(en toki kotiin asti kerkee yöksi)-Kuopio-Oulu-Kuopio-Lappeenranta 

Tumblr_lgkm5fdfjb1qdbi2ao1_500_large
Kuva täältä

Oi voi. Mutta onneks on ees kivaa reissailua. Ja VR kiittää. Eipä siinä muuta, mutta mitä tollaselle reissulle pakataan mukaan ja miten selviän ilman Facebookkia ja sähköpostia? Puhelinkaan ei lähetä tekstareita. Kunnon old school -meininkiä. Palaillaan siis virtuaalielämään parin viikon kuluttua, kun asetun aloilleni. (Paitsi ai niin, onhan mulla läppäri, hah! Ei siis huolta.)

PS. Vaadin isoltasiskolta speksipostausta, koska en ite pääse paikalle.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Tiramisukakku

Olen saanut äitiltä aikoinaan ihan mahtavan tiramisukakun reseptin. Eilen istuttiin iltaa ihanien ystävien kanssa nyyttärihengessä, joten tein kyseistä kakkua mukaanviemisiksi. Piti laittaa resepti vielä tänne lähinnä äitin pyynnöstä, koska hän on jotenkin onnistunut jo hukkaamaan oman kappaleensa.

tiramisukakku


Tässä siis helpon ja tavattoman hyvän tiramisukakun ohje:


Tiramisukakku
Pohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl perunajauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
Kostutus:
1 dl vahvaa kylmää kahvia
1/2 dl konjakkia tai amarettoa (käytin Disaronnoa)
Täyte:
2 munaa
1 dl sokeria
1 rasia (200 g) tuorejuustoa
1 sitruunan raastettu kuori
2 dl kuohukermaa
(2 liivatetta)


1. Tein pohjan jo edellisenä päivänä valmiiksi. Munat ja sokeri vaahdotetaan ja lisätään sekaan yhteen sekoitetut kuivat aineet.
2. Paista pohjaa korkeareunaisella uunipellillä 175 C asteessa noin 20 min.
3. Vatkaa täytettä varten munat ja sokeri ja lisää huoneenlämmössä pehmennyt tuorejuusto. Lisää sitruunan kuori ja vaahdotettu kerma. Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut liivatetta, mutta olen havainnut että niitä kannattaa  laittaa pari mukaan niin kakku pysyy paremmin kasassa. Sulatin liotetut liivatteet pieneen tilkkaan kahvia.
3. Leikkaa pohja kolmeen osaan ja kostuta. Lisää täyte kolmessa osassa pohjapalojen väleihin ja kakun päälle.
4. Anna seistä kylmässä vähintään 2-3 tuntia.
5. Ennen tarjoilua siivilöi pinnalle vielä tummaa kaakaojauhetta.

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Pientä hyvää

Nyt ei puhuta karkista, ihme kyllä. Eikä muustakaan syötävästä, vaan isonsiskon tavoin ajattelin pysähtyä perjantai-illan iloksi perimmäisten ja tärkeiden asioiden äärelle. Nimittäin auttamisen. En tiedä onko jollain muilla sama tilanne (no isollasiskolla ainakin), että sattuisi omaamaan maailman ihanimman äidin. En kuitenkaan nyt kirjoita äidistäkään, vaan jostain mitä äidiltä tipahti tänään postissa. (Eilen tipahti ihan oikea postikortti ja sekin oli ihana, pääsee seinälle)


Nimittäin ystävyysranneke. Kyseessä ei todellakaan ole mikään ihan tavallinen ranneke, vaan tämmöinen ranneke. Eli ystävyyden rannenauha. Positiivarien nettisivuilla siitä kerrotaan näin:


Ystävyyden rannenauha -kampanja on ainutlaatuinen osoitus siitä, miten autettavat voivat olla itse aktiivisesti mukana rakentamassa omalle yhteisölleen parempaa tulevaisuutta. Heillä ei ole varoja uuteen kattoon tai kaivoon, mutta he osaavat tehdä taiturimaisia rannekkeita. Sido se ylpeänä ranteeseesi, muista kuka sen on tehnyt ja tiedä, että juuri hänelle ja hänen läheisilleen ystävyytesi osoitus on erittäin tärkeä.


Yhden rannenauhan valmistaminen vie aikaa 3-4 tuntia. Rannenauhat valmistetaan 32 perheen voimin Hikkaduwan Vaulakotan kylässä ja talkoisiin osallistuvat myös Ilolanvammaiskodin ja Toivolan lastenkodin asukit. Tule mukaan, rohkaise ihmisiä jotka haluavat itse auttaa itseään. Vaihda 10 euroa tuntien työn tulokseen ja saat itsellesi siitä taidokkaan muiston, jota voit kantaa mukanasi vaikka joka päivä"



10 eurolla ei toki maailmaa, eikä Sri Lankaa, pelasteta mutta alku se on tuokin. Ja hiukan rankahko viikko pyyhkiytyi mielestä kun keittiön pöydällä odotteli tuommoinen. Ja koska nyt tiedän miten hyvä mieli minulle tuollasesta tuli, haluan omalta osaltani varmasti laittaa hyvän kiertämään. Vaikka rannekkeen ostaminen on vasta pieni alku, niin väitän että joka kerta kun näen tuon ranteessani niin mielessä käy ajatus ja kysymys siitä mitä juuri minä voin pienellä elämälläni kenties tehdä. 

Puuh. Rakas koiraystävämme Elias on tänään syönyt Venlan kakkapökäleen (toki se oli ensin vähän kierinyt siinä), syönyt pari kenkää (ehdin onneksi väliin suht ajoissa) ja nyt se ei jätä nukkuvaa Venlaa ja sen hampaita rauhaan. Kovasti maistuis myös tuo em. ranneke. Ai miten niin se kaipais vähän puuhaa? Lääh puuh. Joskus muutama lisäkäsi tuommosen koiran leikittämisessä ois aika jees. 




Toipuva perfektionisti

Elämässä oon aina tehnyt parhaani. Koskaan se ei oo riittänyt. Mä en milloinkaan sano ei tai jätä hommia puolitiehen. Silloinkin ku saan jotain valmiiksi, mietin vaan miten sen olis voinu tehdä paaaaaaaljon paremmin. Eilen olin tilaisuudessa, missä eräs valtiotieteen tohtori Maija-Riitta Ollila puhu todella osuvasti ja ajatuksia herättävästi elämästä ja sen vaatimusten tasapainottamisesta. Tunnistin itteni hänen lähes jokasesta tunnollisuuteen ja korvaamattomuuteen pyrkimistä käsittelevästä ajatuksesta, mutta olin myös innoissani hänen ehdotuksista pysähtymisestä arkeen, istumisesta ja nautiskelusta. Päätin käyttää hyväksi kevään jo valmiiksi tarjooman uuden alun tunteen ja muuttaa tietosesti elämän suuntaa perfektionismista kohti parempaa arkea.

Tämä ei tarkota kuitenkaan sitä, ettäkö vain istuisin ja mietiskelisin koko päivän. Tänään aion siivota, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa ja leipoa kakun huomisia illanistujaisia varten. En siks, että haluisin suorittaa ja olla ihmisyydessäni täydellisen tehokas, vaan siksi että loppujenlopuksi nautin arkea rytmittävistä rutiineista ja siitä, että saan lepuuttaa ajatuksia samalla kun kevätaurinko tulvii sisään siistin kodin ikkunoista.

Sen sijaan tänään en aio miettiä mistä keksin täydellisen graduaiheen tai murehdi täydellisen ja selkeen tutkimussuunnitelman tekemistä ja palauttamista ajallaan. En aio myöskään stressata mistä löydän juuri oikean –tai ees jonkun- työpaikan valmistumisen jälkeen tai missä elämä tulee olemaan vuoden päästä. En aio tuntee paineita pyörittää täydellistä kotia pölyttömillä nurkilla ja täydellisen harkitusti sisustetulla kodikkuudella. Enkä aio ajatella, et mun pitäis jollain lailla miellyttää jokaista ja olla mukana kaikessa.


Tänään aion elää tietoisesti tässä hetkessä ja nauttia arjesta. Aion ihailla tänään ostettuja tulppaaneja ja nautiskella pienensiskon jo loistaviksi kehumia Dops-keksejä (nam!). Kotona kiinnitän huomion pelkästään kauniisiin ja mukaviin asioihin, ja ihmisissä keskityn vaan kaikkien hyviin puoliin. Nautin siitä että olen minä tässä ja just nyt.

Ja ehkä tulen tekemään näin myös huomenna.



keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Hääaskartelut Vol. 1

Mulla on selkeesti taas ollu liikaa aikaa, jonka oon tällä kertaa käyttäny hääkutsujen/-paikkakorttien askarteluun. Itse morsianhan ei näistä vielä tiedä mitään, joten voi olla että on täysin vääränlaiset hänen makuun. Laitoin tänään mallit postiin, joten saa nähdä minkälainen tuomio tulee. jaiks!

Väreiltään näitten uskon kuitenki olevan oikeenlaisia, koska morsian haluaa nimenomaan hopeanharmaata ja keltasta yhdistettynä valkoseen. Häät on vasta syyskuussa, mutta parinviikon takaisita serkun häistä opittiin, et tällasia askartelujuttuja on vaan hyvä alkaa tekemään mahdollisimman aikasin. Ei tarvi sitte väkertää sataa paikkakorttia edellisenä iltana.

Tällaset kortit tuli

Tarkotuksena varmaan ostaa tota keltasta taustaa varten jotain kuvioitua keltasta paperia tai tapettia. Näihin mallikappaleisiin maalasin kuitenki taustan itse ja tässä kuvia senkin teosta. En tiiä kuitenkaan jaksaisinko ihan reiluun sataan korttiin noita maalailla. Tai no, mitäpä en tekisi maailman ihanimman morsianystävän eteen...

Lyijykynäluonnostelu

Oikean sävyn sekoitus

Maalit pintaan

Kukkien viimeistely valkoisella

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Muheva keksiuutuus


Oon nyt jo muutaman päivän himoinnut noita uusia Kantolan Dops-keksejä ja aamunen Facebook-mainos oli viimeinen oljenkorsi. Kauppareissulla ne lähti mukaan ja mums mums vaan! Ihan kerrassaan parhaita. Ja juurikin maitoon dipattuna niin kuin käsketään, ei pelkältään oo mitenkään dominoa erityisempiä.

Kaiken kaikkiaan aika loistavaa mainontaa toi maitoon dippaus juttu. Eihän siinä sinällään oo mitään uutta ja ihmeellistä, koska käsittääkseni Ameriikanmaalla Oreoita ihan yleisestikin dippaillaan maitoon. Mutta koukku noissa Dops-mainoksissa on just se, että niitä mainostetaan nimenomaan maitoon dipattaviksi. Jos niitä ois mainostettu vaan kekseinä niin en ois ees ostanu. Mutta onneks ostin. Ihan naurettavan kalliitahan ne on, mutta noh, semmosta se on.

Ehkä näistä nyt sitten syntyy uusi Domino. Ken tietää.
Ameriikan Domino eli Oreo

Ei mikään huono idea haarukalla dippailla


Oreokuvat täältä ja täältä