Hiukan vähemmän uusi koti

Reilut kaks viikkoa tuli oltua reissussa ja aivan ihanalta tuntuu vihdoin olla kotona. Se on yksi hyvä syy esitellä pieniä paloja omasta kodista muillekin. Toinen syy on se, että pienisiskokin on viime aikoina uuden asunnon innottamana höpöttäny vaan kotijutuista. Ja kolmanneks, me pidetään lauantaina tuparit, joten jos kodin voi esitellä kavereille, voi sitä varmasti näyttää täälläkin. 

Lukunurkka

Mummon vanhat purnukat

Makkarista

Mukavainen parveke

...ja erityisen mukavainen riippukeinu

Muumit ja olemisen arvoitus

Otsikko sinällään ei liity tähän mitenkään. Haluisin vaan kovasti sen nimisen kirjan. 

Mahtavalla serkullani oli täällä ihana juhannusruno Muumien sanoin. ja siitä tuli niin kiva mieli, että piti itsekin hiukan tutkailla mitä kaikkea kivaa ne pulleropallerot onkaan sanonut. Koska en vaan voi olla hehkuttamatta meiän omaa kotia, löysin seuraavanlaisen Nipsun värssyn: 

Jännityksestä väristen Nipsu katsoi luolaan. Se oli suuri, juuri sellainen kuin sen piti ollakin. Kallioseinät kohosivat tasaisina ja hienoina ylös siniseen taivasikkunaan saakka, ja hiekka lattialla oli yhtä tasaista ja valkoista kuin meren pohjassa. Hän kaivoi tassunsa hiekkaan ja huokaisi. Täällä minä asun koko elämäni, hän ajatteli. Minä teen pieniä hyllyjä ja kaivan itselleni hiekkaan makuupaikan, ja iltaisin minulla palaa täällä kynttilä. 

 -ps.

From sthlm with love

Mukavasti oon kotiutunut Tukholmasta ja näemmä pienelläsiskolla on mun reissun aikana tapahtunu aikamoisia elämänmullistavia muutoksia. Ihania sellaisia!

Samaan aikaan minä kuitenkin rakastuin Tukholmaan ja varmaan muuttaisin sinne jos puhuisin paremmin ruotsia (ja jos I siitä yhtään innostuis...)

Oon niin väsyny etten jaksa kirjotella mitään kattavia kaupunkikuvauksia, joten tässä vaan muutamia kuvia reissusta.

Onni on... (nro 16): Koti

Meillä on nyt ihan oma koti. Viikon päästä mennään allekirjottamaan liput ja laput ja ensi viikon perjantaina pitäisi saada avaimet.

Nyt on niin naatti olo pitkän ja jännän päivän jälkeen, että lyhyestä virsi kaunis. Tämmösen ihanan kuvan löysin netistä meidän talosta ja K:n kanssa mietittiin josko näitä kävisi jostain arkistoista kaivamassa lisää. Voisi vaikka tauluiksi laittaa. Mutta katsellaan. Kunhan nyt saataisiin edes avaimet. 

Onkohan tä edes 15. Onni on... -juttu?

-ps.

Aika pitkät 38 tuntia

38 tuntia on aikaa jollain vetää välistä meidän ehkä-tuleva koti ja myyjällä hyväksyä meidän tarjous. Aijjai. Jännät paikat.

Jos seuraavat 38 tuntia on suotuisat niin kuukauden päästä kotiseudut näyttää tältä. Toki, jos toiseen suuntaan lähtee kodilta, saattaa löytää myös värikästä kaupunkikulttuuria graffitien ja aika pihalla olevien ihmisten muodossa, mutta värikästä se on sekin elämä.

-ps.

Melkein onnistuneet M&M-keksit

Tosiaan, melkein tuli kolme pellillistä loistavia M&M-keksejä. Paitsi että 1 teaspoon salt ei vastaa yhtä ruokalusikallista suolaa. Eli roskiin menivät.

Nyt on kuitenkin uunissa uus setti mistä pitäis tulla tällaisia. Kohta nähdään...

Loppuhuomiona muuten todiste meiän keittiön toimimattomuudesta. Ihan vaan muistutuksena uutta keittiötä suunniteltaessa, että: EI NÄIN. 

Ostetaan: Oma koti

Nyt on kuulkaa semmoset asunnonhakumeiningit menossa että oi voi. Viikon saldona kaksi pankkikeskustelua ja kolme asuntonäyttöä. Ihan jees siis. Ja se kolmas asunto on erittäin lähellä päätyä meidän uudeksi kodiksi. 

Maanantaina meen asuntoekspertti-kummisetäni kanssa vielä käymään siellä ja sitten kuuntelemaan vähän järjen ääniä meiän pankki-ihmiseltä. Jos kukaan ei kykene vakuuttamaan, että oltais ihan sekasin niin asunto saattaa hyvinkin olla meidän. Eli elämme jänniä aikoja ystäväiseni. 

Ettei kukaan mee varastamaan meiän hiomatonta timanttia, en laita siitä kuvia tai kerro muutenkaan vielä mitään. Tulis vaan paha mieli jos ei kuitenkaan ostetakaan sitä. Jos kuitenkin saadaan se niin tänne pitänee lisätä kategoria "remontti". 

K oli myös tehnyt hämmästyttävän ryhtiliikkeen ja tulostanu seinälle mentäväksi ottamiaan kuvia. Jesss. Nyt mun pitäis vaan saada aikaseks ripustaa ne seinälle.

PS. Kuten kuvista voi huomata, oon siivonnu koko aamun kun K joutui viikonlopuksi töihin. Siellä ne tekee jotain suurta ja mahtavaa käyttöönottoa. 

Kuva täältä 

-Pikkusisko

Taulu Vallilan Bulevardi-kankaasta

Tosiaan, tehtiin taulu vihdoin tuosta Vallilan kankaasta. Ei tullu mitään niistä mitä alunperin aateltiin, koska toi oli ainut järjellinen mitä Kodin Ykkösestä sai. Eli semmonen siitä tuli.

Seinällä pysyminen vaatii vielä virityksiä, joten tänään se näytti majailevan meiän sängyllä. Ja joo tiedän, noi mätsäävät tyynyt on aika imelät, mutta kun jäi sitä kangatsa niin semmoset kuitenkin pyöräytin. Hintaa taululle tuli n. 30e muistaakseni. Pahvi oli ilmanen, koska se tuli jonkun Ikea-asian mukana, ja ilmastointiteippi maksoi muutaman euron ja kangas reilu 20e jos oikein muistan. 

-ps. 

Roskisaarre

Ollaan vähän tuskasteltu ton mun "työhuoneen", eli makkarin nurkan, kanssa ku siellä ei oo laskutilaa papereille tai muille. No nyt on, ku löydettiin roskiskatoksesta hieno pöytä. 

Ajatuksena on maalata se, mutta K:n vastaus maalausprojektin aikatauluun oli rehellinen "No tuskin me sitä jaksetaan maalata kuitenkaan". Saa nähdä kuinka käy, mutta asiansa se ajaa sinisenäkin. Kiitos siis vaan jollekin hyvästä pöydästä! Elias tykkää myös datailla omassa pikku majassaan. 

-ps.

Onni on... (no 15)

Onni on löytää jostain härötietokannasta gradulle oleellisen tärkeä (?) artikkeli. Luovutusfiilis meinasi jo iskeä, kun sen jälkeen ku oon kokeillu kaikkia tiedossa olevia hakukeinoja ei artikkelia vieläkään löydy. Sitten se jostain vaan putkahti saataville, enkä ees tiedä miten sen löysin! Piti pienesti jopa tuulettaa ja iso hymy levis naamalle, kun seurasin kaivatun pdf:n latautumista koneelle. Hihi.

Ne ketkä ei tällasen ongelman kanssa oo painiskellu, ei ehkä osaa arvostaa tätä onnistumisen tunnetta. Mutta halusin siis vaan todeta, että gradua työstäessä, artikkelikasojen keskellä voi myös tuntea yllättäviä onnenpuuskauksia. Ei mulla muuta.

Romanov-jäätelö

Pienisisko bongas joku aika sitten Hesarista hyvän vinkin keventää vaniljajätskiä rahkalla. Itse tykkäsin kovasti ja  aattelin että olis varmasti hyvää jollain tapaa maustettunakin. Päätinpä yhdistää rahkajäätelön Romanovin mansikoihin ja siitähän syntyikin aivan taivaallista herkkua kesähelteille! Tämä annos nautittiin omalla parvekkeella kesäauringon paisteessa.

Romanov-jäätelö

1 l vaniljajäätelöä

2 dl rahkaa

n. 300 g mansikoita (käytin pakastettuja)

1 appelsiini (kuori ja mehu)

1 dl sokeria

1/2 dl Cointreauta

Sekoita erikseen rahka ja jätski ja toisessa astiassa muut aineet. Lado kerroksittain pakastusastiaan ensin jätskiä sitten marjasekoitusta sitten taas jätskiä ja päälle ehkä vielä hiukan marjoja. Astia pakkaseen jämähtämään joksikin aikaa ja sitten vaan nauttimaan!

Oodi Kuopiolle

Nyt on sitte kuljetettu yhden farmarin ja yhden ison kuorma-auton voimin tavaraa Oulusta Kuopioon ja muutto alkais olla voiton puolella. Tähän väliin katson kuitenki sopivaksi kiittäen ylistää kotikaupunkina viimeset viis (5) vuotta toiminutta Kuopiota.

Kiitos majapaikasta.

Kiitos, että olet tutustuttanut merenrantoja ja aavaa airistoa rakastavan turkulaistytön kauniisiin järvimaisemiisi.

Lisäksi kiitos, että olet tuonut minut yhteen maailman ihanimman - ja vain harvoin kamalan - oululaispojan kanssa. Ilman sinua emme olisi kenties koskaan kohdanneet.

Kiitos myös, että olet tutustuttanut minut niin  kovin moneen opiskelijatoveriini, joista onneksi vain harva on niin henkeen ja vereen kuopiolainen, etteivätkö tiemme kenties kohtaisi tulevaisuuden pk-seudun bisneskuvioissa...

Ja kiitos, että olet kaikessa pienuudessasi antanut kaikkesi, ja voin tuntea kokeneeni tarpeeksi ja kääntää nokan hyvillä mielin kohti uusia tuulia, toreja ja kujia.