maanantai 31. lokakuuta 2011

Onni on...(nro 23)



Lyhyestä virsi kaunis. Onni on yhdessä jaetut aamut, jolloin hesarin lukemisestakaan ei tule riitaa. Kuva on vinksin vonksin, jotta sinä, rakas lukijani saisit niskajumppaa. <3

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Syksyn ykkösvälipala



Silloin kun pimeetä tulee ennen kuutta ja maha mököttää aamupalasämpylöitä ja mäkkilounasta, on välipalalla astetta enemmän väliä. Kun oikein mietin mitä tekisi mieli ja lueskelin jos jonkinnäköisiä raakaruoka- yms. blogeja, päädyin johonkin missä ei ole maitoa eikä vehnää. Pelkästään kaikkea hyvää ja rouskuvaa.

Myönnettäköön että näitä ruokajumalablogeja lueskellessa tuli semisti semmonen olo että voi hyvänen aika jos syöminen on noin hankalaa niin kannattaako edes vaivautua. Mutta monissa niissä on ihan pointtia. Ruuastahan pitäisi tulla sekä hyvä mieli että olo. Ja tästä tuli.  Olkoon se siis mun henkilökohtainen superfoodini.



Ja vaikka suklaa on aika hyvää, niin ehkä tällä voi joskus korvata edes pari palaa. Siispä - omenaluumuherkku, olkaa hyvät.

1 suomalainen omena (kaikki ainekset mielellään tietty luomua/ muuten vaan onnellisia)
kourallinen kuivattuja luumuja
kourallinen pilkottuja pähkinöitä
kanelia, kardemummaa ja muita jouluisia mausteita
hunajaa

- Omena, luumu ja pähkinät paloiksi. Päälle hunajaa ja mausteita. Kasa kuppiin ja syksyn ykkösvälipala olkoon valmis.

PS. Mulla ei todellakaan ollu mitään luomuaineksia, mutta oishan se toki kiva jos olis ollut. Pitäis myös ehkä ulkoistaa toi kuvaaminen niille (tai sille) joka sen osaa. Oon aika huono.

torstai 27. lokakuuta 2011

Onni on... (nro 22)




Parhautta on olla tiistaisin yksin kotona kun K on opiskelumatkoillaan Lappeenrannassa ja Elias köllöttelee lattialla rauhassa. Sillon telkkarista tulee lemppariohjelma ja kynttilät palaa. Syksy saa tulla ja viipyä pidempäänkin. 

Onni on pienissä hetkissä. Juustonaksuissa ja omassa rauhassa. 

T. pienisisko.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Valloittava villa


Taas huomaa että on syksy, kun oon jälleen täydellisesti hurahtanu kutomiseen. Jännää miten sitä kesällä ei tuu mieleenkään ruveta luomaan silmukoita ja väkertämään jotain pisteleästä villalangasta. Mutta kappas vaan, kun illat alkaa pimetä, niin villalanka alkaa tuntua ihanan pehmeälle, turvalliselle ja kotoisalle materiaalille.

Tälle syksyä on valmistunu jo ties kuinka monta pipoa ja yks neulepaita. Vaatekappaleihin hetkellisesti kyllästyneenä, keksin tehdä tällaisen hienon ruukunpäällisen. Ja seuraavana tulossa tyynynpäällinen. Pitänee varoa, ettei oo kohta koko koti neulomusten peitossa, heh-heh.


I varmaan jo aattelee et oon ihan päästäni vialla, ku niin intohimoisesti vaan kudon. Mutta antaa sen kurtistella kulmiaan ja myhähdellä minkä kerkiää. Mulla vaan puikot viuhuaa!

tiistai 25. lokakuuta 2011

Oikeaa elämää








Kävin tänään Suomalaisessa kirjakaupassa työjuttujen perässä ja tajusin että tänään haluan lukea kirjaa. Ahistaa tämmönen ikuinen tietokoneen käyttö. Tuntuu ettei tässä elämässä tuu nykyään muuta tehtyä kun istuttua tietokoneen ääressä. Töissä kaiket päivät ja illat kaiken maailman juttuja lueskellen. 

Ihan oikeesti todella rasittavaa. Varsinkin kun tä tietokone on ihan juntturassa. Tuntuu että mieli on ihan yhtä jumissa kun tä jumittava konekin. Kulkee vähän niinku hidastetussa elokuvassa. R-a-s-i-t-t-a-v-a-a. Ei mulla  sinällään oo mitään tietokoneita tai nettiä vastaan, mutta joskus vaan tulee raja vastaan tämmösen virtuaalisuuden kanssa. Tässä yks päivä huusin K:lle että nyt jumankauta laitetaan nä koneet kiinni ja tehään jotain oikeeta, jotain millä on jotain väliä. Keitettiin sitten kahvit ja syötiin pullaa keittiön pöydän ääressä. K oikein napitti kauluspaidan ylänappia myöten kun oli niin perinteinen tilanne. 

Ja se on musta sata kertaa oikeempaa elämää kun päätön netissä leijuminen. On sillekin tietysti aikansa ja paikkansa, mutta se paikka on jossain muualla kun mun elämässä 12 tuntia päivässä. Eikä me nyt ihan jatkuvasti ollakaan koneella niin paljoa, mutta ihan tosi paljon kuitenkin. K kun nyt sattuu olemaan tommonen nörtti. Anteeksi, datailija. 


Nyt siis laitan linssikeiton liedelle, sytytän kynttilät ja luen kirjaa. Sitä ennen rapsuttelen vähän mun lempikoiraa. Sillä on hieman rankkaa kun se ei saa enää hyppiä sänkyyn köllimään. Tänään oon siis komentanu sen alas tempur-tyynyltä köllimästä noin 12 kertaa. Raukkaparka.

maanantai 24. lokakuuta 2011

Uutuuksia


Koska silmälasit ottivat tossa edellisyönä hiukan osumaa erään nimeltämainitsemattoman koiran hampaiden kanssa, kävin tänään tilaamassa Specsaverilta uudet. Ihan kaksin kappalein, kun oli semmonen tarjous päällänsä. 



Vihdoin ja viimein raaskin myös ostaa kunnon talvitakin. Siis ihan oikean toppatakin. Viime talvena siitä jo haaveilin, mutta sillon ei rahat moiseen kuiteskaan riittäny. Nyt kun ollen tämmöinen työssäkäyvä asuntovelallinen niin uskaltauduin panostamaan Fjällrävenin Nuuk Parkaan. Se on kyllä kovin hieno. 

Saksasta asti tilasin takin, joten saa nähdä tuleeko se ennen ens juhannusta perille. Kaksi saksankielistä kirjettä oon jo ko. nettikaupasta saanut ja Googlekääntäjä ystävällisesti kertoi että takki postitetaan heti kun frau takkikauppias saa sen käsiinsä. Odotella sopii siis.

-ps.  


perjantai 21. lokakuuta 2011

Sitruunakeksin tuoksuinen koti



Eilen leikin taas hyvää kotivaimoketta ja päätin ilahduttaa miestä ja Oulussa kyläilevää pientäsiskoa puhtaan näköisellä ja tuoksuisella kodilla. Ajattelin että oikein pesen lattiat, että tulee semmoinen hyvä tuoksu koko kotiin.

Mutta toisaalta, hyvälle tuoksuu myös keksit ja jotenkin keksien tuoksu tuntui vieläkin houkuttelevammalta kuin puhtaat lattiat. Päätin siis yhdistää sitruunasaippuanraikkaan lattian ja vastapaistettujen keksien tuoksun tekemällä inkivääri-sitruunakeksejä. Vähän niikun kaks kärpästä yhdellä iskulla siis.


Siivoilun jälkeen leivoin pari pellillistä keksejä ihanan siistissä kodissa. Valitettavasti uunista pöllähti kuitenkin keksin tuoksuun sekoittunut viime sunnuntaina paistetun kalan haju, joten se siitä raikkaudesta.
Keksit oli kuitenkin ihan maukkaita ja kotikin on vielä pysynyt suht siistinä.

Mukavaa viikonloppua siis!

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Taulu


Tein taulun, josta kerrankin tuli sellainen että jopa tykkään siitä. Ongelmana vaan on että meillä ei ole kotona sille mitään paikkaa. Kaikilla seinillä on jo jotain, tai sitten seinätilaa on niin vähän että taulu näyttäisi vaan ahdistuneelta ja tyhmältä.

No, meillä saattaa hyvinkin olla muutto edessä tässä jossain vaiheessa lähitulevaisuutta, joten ehkä uusi koti tarjoaa paikan taulullekin. Tällä erää se saa hengailla tuossa lattialla seinään nojaillen...

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Menovinkki: Art&Design Villas








Huomaatteko, oon ruvennu vinkkailemaan asioista. Koska isolle siskolle vinkkailen näitä ihan oikeassa elämässäkin, tänne kirjoitan ne lähinnä vaan oman muistin tueksi. Ihana ilmasu muuten. 

Siispä, olin viikonlopun työreissulla tutkailemassa Saimaan ympäristöä ja nähtiin ihan miälettömiä kohteita, mutta Anttolanhovin Art&Design Villat oli kyllä aivan supermiälettömiä. Suosittelen todella lämpimästi. Hintaahan näille nyt jonkun verran tulee, mutta koska ne on usein 4-6 hlön, niin aika hotellihinnoissa/pää mennään. Villat löytyy Mikkelin läheltä Saimaan rannalta. 

Anttolanhovin palvelu oli muutenkin esimerkillistä ja ruoka sekin miäletöntä. Voin siis lopettaa ylistämisen ja sanoa että minä suosittelen. 

PS. Vaikka kuvat onkin Anttolanhovin nettisivuilta, niin ne ei oo mitään siirappisia mainoskuvia. Siellä meinaan ihan oikeesti oli just tollasta. Vihdat ja kaikki. 

-ps.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Syksyä ja musiikkia - Onni on... (nro 21)

Onni on nauttia auringosta silloin kun voisi ihan yhtä hyvin olla kylmää, märkää ja myrskyisää. Tämä aamupäivä on ollut ihana. Oikeastaan ihan täysin siksi, että tänään paistaa aurinko eikä sada vettä tai myrskyä.



Onnellista syyspäivää tahdittaa tän hetken suosikkiartisti Jaymayn syksybiisi...


Onni on... (nro 20)






Aika surullista tehdä kaks Onni on... -postausta samasta asiasta, mutta niin se vaan on, bussimatkailu on täysin aliarvostettua. Maailman hienointa hypätä heti aamusta bussiin, joka kiitää supervauhtia määränpäähän. Ja taas kerran vaan minua varten. Voi olla ettei mun 12,1 euron bussilippu ihan kata tän retken kustannuksia, mutta ei se mitään. Mukavaa tämä on.

Onni on lopettaa valittaminen kun joutuu viettämään viikonlopun työhommissa ja hypätä bussiin. Siellä aika pysähtyy ja ajatukset kirkastuu.

Suosittelen muillekin.

PS. Pitäis ehkä myös perustaa joku valokuvausblogi ku on nä kuvat niin hyvälaatusia. Aijjettä. 

-pienisisko.


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Silloin kun viikonloppuun on pieni ikuisuus...

Kun viikonloppuun on pieni ikuisuus, tuntuu olo ihan toivottomalta. Joudun viikonloppuhommiin ja seuraava oikea vapaa on siis valovuoden päässä.

Kun ensimmäinen ajatus herätessä keskelle kahden viikon työviikkoa on, että "jes, onneks on perjantai! Eiku ei" voi aamu tuntua laiskalta ja pienikin asia piristää. Tänään se oli tämä.


Kovasti koitan nauttia myös näistä työpäivistä. Joskus ne on ihan kivoja nekin.

-ps.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Siivous ja muut kodin hommat

Aivan mieletöntä. Noin 105 % meiän perheen riidoista on liittyny siivoukseen ja muihin kodin hommiin. Ja voin sanoa että niitä riitoja on ollu aika paljon. Ihan jatkuvaa napinaa siitä että kuka vie Eliaksen ulos, kuka pesee pyykit (ja ihan vaan for the record: tämä asunto ostettiin vain sillä ehdolla ettei mun tarvi ikinä mennä pesutupaan) tai kuka tyhjentää tiskikoneen. Ihme kyllä ruuanlaitosta ei tapella varmaan koskaan. Koska se on ainoa asia mistä molemmat tykkää.

[kuva ihan Googlesta vaan]

[kuva ihan Googlesta vaan]

[kuva ihan Googlesta vaan]

Mutta nyt on kuulkaas rauha laskeutunut meidän kotiin. Koska isosiskosta mallia hiukan ottaneena keksi hienon työnjaon. Se menee niin että K hoitaa pyykit ja minä kaiken muun. Jonkun mielestä saattaa kuulostaa epäreilulta, mutta koska mä oon niin vallan ihana ihminen niin musta tä on ihan fair play. K kuitenkin tekee paljon enemmän ruokaa ku mä ja ehkä jopa vähän parempaakin.

Ainoa miinus tässä on se että tuo pyykkipoika ei oo ihan vielä sisäistäny että pyykkien hoitaminen pitää sisällään ihan kokonaisvaltaisen pyykinpesupalvelun, eli myös pyykkien haun kuivauksesta ja hyvinä päivinä jopa kaappiin laiton. Mutta tässähän tätä harjotellaan. Sillon kun pyykit pursuu koristaan jo kolmatta päivää koitan kovasti pitää mölyt mahassani ja olla ihan tosi kärsivällinen. 

[kuva ihan Googlesta vaan]



[kuva ihan Googlesta vaan]

Oman osuuteni oon mielestäni hoitanu ihan superisti ja siivosin taas. Ihan suorastaan kuulkaa odotin että pääsen töistä yksin kotiin siivoomaan. Aijjettä. Kyllä kelpaa. Kuvitus ei ihan vastaa meiän kotia, mutta kyllä tää tästä. Aika siistiä täällä kuitenkin on.

Tämän pienoisen tarinan koitan pitää mielessä muissakin jutuissa. Sen saman ajan minkä oon käyttäny K:n siivouslaiskuuden pohtimiseen (ja etenkin siitä valittamiseen) on voinu käyttää paljon hyödyllisemmin esimerkiksi ihan siivoomalla. Tai vaikka suklaata syömällä. Höhöhööö.



PS. Syksy on siistissä kodissa erityisen kivaa aikaa. Kun voi polttaa niitä paljon puhuttuja kynttilöitä ja juoda vallan makoisaa kaakauta. Mikäs se tässä on ollessa.

-ps.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Ennen auringon nousua


Tänä aamuna heräilin siinä viiden kieppeillä ja lähdin I:n ja sen iskän kanssa tällaisiin maisemiin. Jotenkin kiehtovaa olla keskellä luontoa ennen kuin kukaan muu normaali ihminen on edes raottanu silmiään.
Aika hieno päivä kerrassaan!










perjantai 7. lokakuuta 2011

Omena-pecanpähkinäpiirakka


Taas vuorossa yksi syksyinen herkku, joka vei täydellisesti kielen mennessään. Isän luota tuodut omenat sai kaveriksi pecanpähkinöitä, ja yhdistelmä oli jotakuinkin täydellinen!



En nyt kuollaksenikaan enää löydä ohjetta täältä Internetin sekasotkuisesta maailmasta, mutta onneksi kirjotin sen leipopomisen jälkeen ylös (muistelen, että olisi ollut Koti ja Keittiö -lehden ohje).

Omena-pecanpähkinäpiirakka
2,5 dl vehnäjauhoja
100 g huoneenlämpöistä voita
2 rkl kylmää vettä
0,5 dl ruokosokeria
140 g pecanpähkinöitä rouhittuna
0,5 dl siirappia
5 omenaa viipaleina
2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
3 rkl fariinisokeria
50 g voita

1. Nypi jauhot ja voi, ja lisää joukkoon vesi ja sokeri. Laita taikina kylmään noin 30 minuutiksi. Painele taikina piirakkavuoan pohjalle.
2. Ripottele pähkinät pohjan päälle ja valuta päälle siirappi.
3. Ruskista omenat voissa ja mausteissa. Levitä pähkinöiden päälle.
4. Kypsennä piirakka 225 asteessa noin 20 min. Tarjoa jätskin kera!


-Omnomnomnomnom!!

tiistai 4. lokakuuta 2011

Mökkiviikonlopun jälkeinen masennus




Tiiättekös sen surullisen tyhjän fiiliksen mikä iskee loman, ihan vaikka pienenkin, jälkeen. Semmoinen koitti sunnuntaina ihan huisin Maaningalla vietetyn viikonlopun jälkeen.

Mökki oli mahtava ja seura mukavaa. Isosisko voinee laittaa mökkitarinaa joskus.

Ihme kyllä, kotiintulo ei ollutkaan ihan kamalaa koska isosisko tuli kylään taas. Ja muutama varsin mukava poikavieraskin tuli kylään sunnuntai-illaksi. Syötiin porukalla tortilloja ja sivistettiin yhtä Big brother -amatööriä siis. Eiköhän sekin päässyt jyvälle tuosta hienoudesta.

Kivoja on kivat sunnuntait ja kivat kaverit.


Ja Elias vahtii isosiskoa yötä päivää.