Taas huomaa että on syksy, kun oon jälleen täydellisesti hurahtanu kutomiseen. Jännää miten sitä kesällä ei tuu mieleenkään ruveta luomaan silmukoita ja väkertämään jotain pisteleästä villalangasta. Mutta kappas vaan, kun illat alkaa pimetä, niin villalanka alkaa tuntua ihanan pehmeälle, turvalliselle ja kotoisalle materiaalille.
Tälle syksyä on valmistunu jo ties kuinka monta pipoa ja yks neulepaita. Vaatekappaleihin hetkellisesti kyllästyneenä, keksin tehdä tällaisen hienon ruukunpäällisen. Ja seuraavana tulossa tyynynpäällinen. Pitänee varoa, ettei oo kohta koko koti neulomusten peitossa, heh-heh.
I varmaan jo aattelee et oon ihan päästäni vialla, ku niin intohimoisesti vaan kudon. Mutta antaa sen kurtistella kulmiaan ja myhähdellä minkä kerkiää. Mulla vaan puikot viuhuaa!
ihana!
VastaaPoista