Räpellä ite -taulut

Oon vähän tässä uuden kodin kunniaksi verestaäny photoshoptaitojani ja tehny ite tämmösiä tauluja. Tai nää nyt on vaan tämmösiä. Mutta tulee kuitenki halvemmaksi ku (kylläkin hirveen kivat) theresesennerholtit ja muut. Tä viinihomma on ihan googlen kuvahausta idealtaan varastettu ja sen oonkin itseasiassa jo luvannu muutenvaanlahjaksi keittiiöön yhelle siskojakin kovemmalle viininjuojalle. 

David Nichollsin One day on kaikessa hömppyydessään mahtava kirja. Siksi se ansaitsee päästä paraatipaikalle meidän uuden kodin seinällä. Jotenkin se sopii hirmuisen hyvin mun ja siskon elämänmyllerryksiin ja viime aikojen fiksuihin valintoihin. 

Kymmenisen vuotta sitten me vielä siskon kanssa oltiin kovasti toistemme hiuksissa kiinni. Revittiin ja potkittiin ja lyötiin minkä kerettiin. Pienisisko kärsi myös mustasta silmästä. Ihan niin rajusti ei enää tapella kun unohdan kaapin ovet ja ripsiväripurkit auki tai lainaan hiukan liikaa pinnejä ja sen sadannenensimmäisen pinnin. Tai edes sillon kun kahvinkeitin jää pesemättä ja leivänmurut pöydälle. Mutta pinnankiristämistä tämä seesteinen yhdessäasuminen välillä vaatii. Isolta ja pieneltä siskolta. Mutta hei, For you a thousand times over. 

-pienisisko. 

Pienen kylpyhuoneen remontti

Oon nyt aikamoisen innoissani virtuaalisisustellut koko pitkän viikonlopun. Lähinnä meiän 2,1 neliön spa-osastoa. Siitä tulee varmasti hiano! Enää tekijä, rahat ja materiaalit puuttuu. Mutta ne on vaan hienosäätöä. Suuret linjat alkaa hahmottua... Meiän kylppärihän on ihan tosi pieni. Pikkuruinen suorastaan. Se ei kuitenkaan tarkota että sitä ois ihan ilmasta rempata. Mutta koska neliöitä on noin vähän niin lattiaan aiotaan ostaa vähintäänkin jotkut smaragdilaatat. Koska 2 neliötä norsunluutakaan ei voi maksaa kovin paljoa...

Google sketch upissa hahmottelin tätä spa-osastoa ja tällasta siitä ehkä aikoo tulla. Tai sitten mahdollisesti wc-pönttö ja lavuaari ois suihkun paikalla ja suihku lavuaarin paikalla. Mutta näin nyt alkuunsa lähin miettimään. Laatat tai mitkään materiaalit ei pidä paikkaansa, niitä pitää miettiä vielä erikseen. 

Laajennushaaveista ollaan luovuttu ihan vaan rahan puutteen vuoksi. Siihen tarvis kaiken maailman luvat ja pelkästään se laajennusprojekti maksais noin tonnin enemmän. Siihen sitten tietty tupla työhinta ja materiaalit niin se ois varmaan semmonen reippaasti yli 10 kiloeuron juttu. Eli ei ehkä nyt. 

Ideana kuitenkin siis se, että pöntön päälle jos saisi jatkumaan n. 30cm leveän tason. Sen pitäis olla sen verran korkeella että vessan mahtuis vetämään/painamaan. Ja pitäis pohtia tuo pöntön huolto. Että miten paljon se tarvii tilaa ympärilleen. Tai jos pöntön vasemmalla puolella ois kaponen hylly, niin tasoon vois harkita jotrain saranasysteemia. Että se nousis tuohon lavuaarin päälle huoltotoimenpiteiden ajaksi ettei ihan koko tasoa tarvis purkaa jos tulee jotain. 

Kulmassa olevat putket siis koteloidaan pois näkyvistä ja kattoa madalletaan n. 20 cm jotta sinne saa sähköt piiloon. Suihku tulee varmaan ihan vaan verhon taakse. 

Alunperin aattelin että haluun vaan ison koko seinän kokosen peilin mutta hyvähän sinne on saada taakse putelit ja meikit. Ikealla on oikeinkin kiva godmorgon kaappi joten saattaapi olla että se hankittais. 

Peilikaapin yläpuolelle katon rajaan sais vielä ylöspäin aukeevan pyyhekaapin. Varmaankin Ikean Faktumin. Ja sen alle jotkut lamput. Ellei sitten löytäis tollasta teatteripeilityyppistä ratkasua. Ei hullumpi sekään. 

Tällasta tällä kertaa. 

-pienisisko.

Laiska sisustaa

Meinattiin että josko vihdoin rupeis saamaan noita valokuvia seinille. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten photoshoppailtu niitä nyt ainakin on. Saas nährä josko ne pääsis ihan seinälle asti.

Wescon roskiksestakin oon tässä vähän salaa haaveillu. Se oisi niin komia. Mutta se nyt on vaan tuommonen haave. 

Nyt kun tässä ryhdyin oikein suunnitteluhommiin, niin löysin paljon paremman idean valokuvien ripustamiseen kun jotkut valokuvakehykset. Ne on niiiin 2011...

Kuva täältä

.pienisisko.

It's the most wonderful time of the year

Jos vuodesta pitäisi valita joku yksittäinen juhla suosikiksi, peittoaisi joulu ja sitä edeltävä joulunaika kaikki muut juhlat ja tapahtumat aivan mennen tullen! Rakastan (kyllä, tässä voin käyttää näinkin voimakasta sanaa) joulua, sen tuoksuja värejä, ääniä ja koko tunnelmaa.

Tänä vuonna joulun aika on kuitenkin ollut kovin erilainen edeltäviin vuosiin verrattuna. Marraskuussa aloitetut rauhalliset jouluaskartelut vaihtuivat kertaheitolla uuden työn opetteluun ja kiireisiin työpäiviin. Normaalisti olisin ehkä enemmän jaksanut tuoda joulua kotiinkin - varsinkin kun uusi sellainen on juuri hiljattain saatu ihan kodin tuntuiseksi. Kuitenkaan työpäivien jälkeen ei vain ole yksinkertaisesti jaksanut; fyysinen ja henkinen uupumus uuden opettelusta on vienyt voimat ja jouluaskareet ovat jääneet sinne marraskuulle. Nämä kuvat eivät siis ole meidän kotoa, vaikka hiukan niin toivoisinkin. Ehkä sitten ensi vuonna.

Tänä vuonna saan kuitenkin ensimmäistä kertaa kokea millaista on todella nauttia joulun tuomasta henkireiästä työtä tekevän arjen keskellä. Huomenna töistä lähtiessä voinkin ehkä todella tuntea ansainneensa joulun...jos nyt niin voi sanoa. Ainakin uskon että osaan nauttia siitä vielä aikaisempaakin enemmän. Koristeiden,  lahjojen ja suklaan lisäksi aion nimittäin nauttia siitä paljon puhutusta joulun rauhasta. Siitä ettei ole pakko herätä aikaisin tai mennä mihinkään jos ei halua. Voi vain hengähtää hetkisen mukavien ihmisten seurassa. Ja syödä rauhassa suklaata oikein nautiskellen. Erittäin rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!

Valloittava villa

Taas huomaa että on syksy, kun oon jälleen täydellisesti hurahtanu kutomiseen. Jännää miten sitä kesällä ei tuu mieleenkään ruveta luomaan silmukoita ja väkertämään jotain pisteleästä villalangasta. Mutta kappas vaan, kun illat alkaa pimetä, niin villalanka alkaa tuntua ihanan pehmeälle, turvalliselle ja kotoisalle materiaalille.

Tälle syksyä on valmistunu jo ties kuinka monta pipoa ja yks neulepaita. Vaatekappaleihin hetkellisesti kyllästyneenä, keksin tehdä tällaisen hienon ruukunpäällisen. Ja seuraavana tulossa tyynynpäällinen. Pitänee varoa, ettei oo kohta koko koti neulomusten peitossa, heh-heh.

I varmaan jo aattelee et oon ihan päästäni vialla, ku niin intohimoisesti vaan kudon. Mutta antaa sen kurtistella kulmiaan ja myhähdellä minkä kerkiää. Mulla vaan puikot viuhuaa!

Menovinkki: Art&Design Villas

Huomaatteko, oon ruvennu vinkkailemaan asioista. Koska isolle siskolle vinkkailen näitä ihan oikeassa elämässäkin, tänne kirjoitan ne lähinnä vaan oman muistin tueksi. Ihana ilmasu muuten. 

Siispä, olin viikonlopun työreissulla tutkailemassa Saimaan ympäristöä ja nähtiin ihan miälettömiä kohteita, mutta Anttolanhovin Art&Design Villat oli kyllä aivan supermiälettömiä. Suosittelen todella lämpimästi. Hintaahan näille nyt jonkun verran tulee, mutta koska ne on usein 4-6 hlön, niin aika hotellihinnoissa/pää mennään. Villat löytyy Mikkelin läheltä Saimaan rannalta. 

Anttolanhovin palvelu oli muutenkin esimerkillistä ja ruoka sekin miäletöntä. Voin siis lopettaa ylistämisen ja sanoa että minä suosittelen. 

PS. Vaikka kuvat onkin Anttolanhovin nettisivuilta, niin ne ei oo mitään siirappisia mainoskuvia. Siellä meinaan ihan oikeesti oli just tollasta. Vihdat ja kaikki. 

-ps.

Siivous ja muut kodin hommat

Aivan mieletöntä. Noin 105 % meiän perheen riidoista on liittyny siivoukseen ja muihin kodin hommiin. Ja voin sanoa että niitä riitoja on ollu aika paljon. Ihan jatkuvaa napinaa siitä että kuka vie Eliaksen ulos, kuka pesee pyykit (ja ihan vaan for the record: tämä asunto ostettiin vain sillä ehdolla ettei mun tarvi ikinä mennä pesutupaan) tai kuka tyhjentää tiskikoneen. Ihme kyllä ruuanlaitosta ei tapella varmaan koskaan. Koska se on ainoa asia mistä molemmat tykkää.

[kuva ihan Googlesta vaan]

[kuva ihan Googlesta vaan]

[kuva ihan Googlesta vaan]

Mutta nyt on kuulkaas rauha laskeutunut meidän kotiin. Koska isosiskosta mallia hiukan ottaneena keksi hienon työnjaon. Se menee niin että K hoitaa pyykit ja minä kaiken muun. Jonkun mielestä saattaa kuulostaa epäreilulta, mutta koska mä oon niin vallan ihana ihminen niin musta tä on ihan fair play. K kuitenkin tekee paljon enemmän ruokaa ku mä ja ehkä jopa vähän parempaakin.

Ainoa miinus tässä on se että tuo pyykkipoika ei oo ihan vielä sisäistäny että pyykkien hoitaminen pitää sisällään ihan kokonaisvaltaisen pyykinpesupalvelun, eli myös pyykkien haun kuivauksesta ja hyvinä päivinä jopa kaappiin laiton. Mutta tässähän tätä harjotellaan. Sillon kun pyykit pursuu koristaan jo kolmatta päivää koitan kovasti pitää mölyt mahassani ja olla ihan tosi kärsivällinen. 

[kuva ihan Googlesta vaan]

[kuva ihan Googlesta vaan]

Oman osuuteni oon mielestäni hoitanu ihan superisti ja siivosin taas. Ihan suorastaan kuulkaa odotin että pääsen töistä yksin kotiin siivoomaan. Aijjettä. Kyllä kelpaa. Kuvitus ei ihan vastaa meiän kotia, mutta kyllä tää tästä. Aika siistiä täällä kuitenkin on.

Tämän pienoisen tarinan koitan pitää mielessä muissakin jutuissa. Sen saman ajan minkä oon käyttäny K:n siivouslaiskuuden pohtimiseen (ja etenkin siitä valittamiseen) on voinu käyttää paljon hyödyllisemmin esimerkiksi ihan siivoomalla. Tai vaikka suklaata syömällä. Höhöhööö.

PS. Syksy on siistissä kodissa erityisen kivaa aikaa. Kun voi polttaa niitä paljon puhuttuja kynttilöitä ja juoda vallan makoisaa kaakauta. Mikäs se tässä on ollessa.

-ps.

Fermin This month... -tarra

Tämä on seinällä. Kohta. Isosisko lupas.

Ei mulla muuta.

-pienisisko

Seinällä

Meillä on makuuhuoneessa yksi iso seinä joka on niin kivikovaa kiveä, ettei siihen saa mitään taulukoukkuja kiinni ja seinä on ollut kovin tyhjä ja valkoinen.

Päätinkin hyödyntää kahta muuta seinää ja pingottaa niitten väliin narut, joihin saa kivasti pyykkipojilla kuvia mun ja I:n yhteisiltä reissuilta. Kuvat on printattu omalla tulostimella, joten tämä oli myös mukavan vaivaton taideprojekti.

Hiukan vähemmän uusi koti

Reilut kaks viikkoa tuli oltua reissussa ja aivan ihanalta tuntuu vihdoin olla kotona. Se on yksi hyvä syy esitellä pieniä paloja omasta kodista muillekin. Toinen syy on se, että pienisiskokin on viime aikoina uuden asunnon innottamana höpöttäny vaan kotijutuista. Ja kolmanneks, me pidetään lauantaina tuparit, joten jos kodin voi esitellä kavereille, voi sitä varmasti näyttää täälläkin. 

Lukunurkka

Mummon vanhat purnukat

Makkarista

Mukavainen parveke

...ja erityisen mukavainen riippukeinu

Ostetaan: Oma koti

Nyt on kuulkaa semmoset asunnonhakumeiningit menossa että oi voi. Viikon saldona kaksi pankkikeskustelua ja kolme asuntonäyttöä. Ihan jees siis. Ja se kolmas asunto on erittäin lähellä päätyä meidän uudeksi kodiksi. 

Maanantaina meen asuntoekspertti-kummisetäni kanssa vielä käymään siellä ja sitten kuuntelemaan vähän järjen ääniä meiän pankki-ihmiseltä. Jos kukaan ei kykene vakuuttamaan, että oltais ihan sekasin niin asunto saattaa hyvinkin olla meidän. Eli elämme jänniä aikoja ystäväiseni. 

Ettei kukaan mee varastamaan meiän hiomatonta timanttia, en laita siitä kuvia tai kerro muutenkaan vielä mitään. Tulis vaan paha mieli jos ei kuitenkaan ostetakaan sitä. Jos kuitenkin saadaan se niin tänne pitänee lisätä kategoria "remontti". 

K oli myös tehnyt hämmästyttävän ryhtiliikkeen ja tulostanu seinälle mentäväksi ottamiaan kuvia. Jesss. Nyt mun pitäis vaan saada aikaseks ripustaa ne seinälle.

PS. Kuten kuvista voi huomata, oon siivonnu koko aamun kun K joutui viikonlopuksi töihin. Siellä ne tekee jotain suurta ja mahtavaa käyttöönottoa. 

Kuva täältä 

-Pikkusisko

Taulu Vallilan Bulevardi-kankaasta

Tosiaan, tehtiin taulu vihdoin tuosta Vallilan kankaasta. Ei tullu mitään niistä mitä alunperin aateltiin, koska toi oli ainut järjellinen mitä Kodin Ykkösestä sai. Eli semmonen siitä tuli.

Seinällä pysyminen vaatii vielä virityksiä, joten tänään se näytti majailevan meiän sängyllä. Ja joo tiedän, noi mätsäävät tyynyt on aika imelät, mutta kun jäi sitä kangatsa niin semmoset kuitenkin pyöräytin. Hintaa taululle tuli n. 30e muistaakseni. Pahvi oli ilmanen, koska se tuli jonkun Ikea-asian mukana, ja ilmastointiteippi maksoi muutaman euron ja kangas reilu 20e jos oikein muistan. 

-ps. 

Roskisaarre

Ollaan vähän tuskasteltu ton mun "työhuoneen", eli makkarin nurkan, kanssa ku siellä ei oo laskutilaa papereille tai muille. No nyt on, ku löydettiin roskiskatoksesta hieno pöytä. 

Ajatuksena on maalata se, mutta K:n vastaus maalausprojektin aikatauluun oli rehellinen "No tuskin me sitä jaksetaan maalata kuitenkaan". Saa nähdä kuinka käy, mutta asiansa se ajaa sinisenäkin. Kiitos siis vaan jollekin hyvästä pöydästä! Elias tykkää myös datailla omassa pikku majassaan. 

-ps.

Parvekeinspiraatiota

Nyt on kyllä pakko palata blogin ääreen. Elämä on ollut miltei tyhjää ilman sinua blogiseni. Hah no ei ihan, mutta tämä on kuitenkin aika kiva tapa jäsennellä omaa pikku elämää ja saada kivoja juttuja talteen.

Vuorossa parvekeinspiraatiota. 

Yksi iso plussa meidän uudessa kodissa on ihanan iso parveke. Parvekkeella on tällä hetkellä vuokranantajan jättämät perusparvekekalusteet ja puulaatat lattialla. Plus sekalaista muuttosälää mille pitäisi löytää paikka.

Nyt siitä pitäisi kuitenkin pukea ihana kesähuone, jota voisi parveketoimistonakin käyttää.

Väreiksi haluaisin kenties jotain tähän tyyliin. Paitsi että nyt kun niitä kattoo niin ne näyttää ihan hölöiltä, mutta jötetään korvan taakse kuitenkin. 

Sekalaista tarviketta ylläriylläri Ikeasta.

Ja sitten muuten vaan kivoja kuveja. Erityisesti hirmu kivat noi (joulu)valot.

Ja ihan vaan loppuhuomiona, että mua ahistaa jo nyt kun kaiken joutuu ostamaan Ikeasta, eikä voi keräillä kaikkea kivaa ja vanhaa kirppareilta. Tähän on yksi mielestäni aika pätevä syy, joka on auton puute. Eli jos jollain kirppareilla on kotiinkuljetus niin saa mainostaa. Sitä odotellessa jatkan Ruotsin kansantalouden tukemista entiseen malliin. 

Isosisko vois kuitenkin taiteilla meille kivan kukkaruukun, eikös?

-ps.

Kuvat netanttilalta ja Ikealta, sekä täältä ja täältä ja täältä