Melko painavana vaakakupissa mun töidenlopettamispäätöksessä oli työreissut. Eli ne päivät kun nukutaan hotelleissa tai mökeissä hyvällä tuurilla yksin, huonolla kaksin, ja ikävöidään kotiin. Huolehditaan että pärjääköhän se Elias nyt varmasti, syödään liikaa, juodaan liikaa ja jutustellaan ihmisten kanssa hiukan liian myöhään. Ne päivät kun on sellainen olo että kello saisi kiitää nopeemmin ja haluisi jo olla jossain muualla. Kotona.
Viimeinen työreissupäivä on tällä erää jota kuinkin kaheksaa tuntia vaille pulkassa.
Se oli tehty...
lempparityökengistä...
tajuttoman kauniista aamuista...
ei niin kovin vaihtelevista junamaisemista...
hiukan masentavista junaeväistä... (Miksi ihmeessä noi keksit on yksittäispakattuja. Ryhdisty VR! Heittäydy hulluksi ja tarjoa matkustajien sormien kliispaamia korvapuusteja. )
niitten kaikkein tärkeimpien kuvien kattelusta ja ikävöinnistä...
Niistä on viimeiset työreissut tehty.
Tervetuloa loma.
-pienisisko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti