perjantai 25. toukokuuta 2012

{ muutto }

Iso- ja pienisisko on päättäneet virtuaalimuuttaa Lilyn puolelle.

Sieltä löytyy nykyään moni meidän omista lemppareista joten kiva päästä vähän lähemmäs. Harvemmin enää tulee bloggerin kautta blogeja seurattuakaan eli helpottuu samalla meidän virtuaalisurffailu.

Jatkossa Kuin kaksi marjaa löytyy siis täältä eli osoitteesta: http://www.lily.fi/palsta/kuin-kaksi-marjaa

-pienisisko & isosisko.

torstai 24. toukokuuta 2012

Mistä on viimeiset työreissut tehty?

Melko painavana vaakakupissa mun töidenlopettamispäätöksessä oli työreissut. Eli ne päivät kun nukutaan hotelleissa tai mökeissä hyvällä tuurilla yksin, huonolla kaksin, ja ikävöidään kotiin. Huolehditaan että pärjääköhän se Elias nyt varmasti, syödään liikaa, juodaan liikaa ja jutustellaan ihmisten kanssa hiukan liian myöhään. Ne päivät kun on sellainen olo että kello saisi kiitää nopeemmin ja haluisi jo olla jossain muualla. Kotona. 

Viimeinen työreissupäivä on tällä erää jota kuinkin kaheksaa tuntia vaille pulkassa. 

Se oli tehty...


lempparityökengistä...



tajuttoman kauniista aamuista...


ei niin kovin vaihtelevista junamaisemista...


hiukan masentavista junaeväistä... (Miksi ihmeessä noi keksit on yksittäispakattuja. Ryhdisty VR! Heittäydy hulluksi ja tarjoa matkustajien sormien kliispaamia korvapuusteja.  )


niitten kaikkein tärkeimpien kuvien kattelusta ja ikävöinnistä...

Niistä on viimeiset työreissut tehty. 

Tervetuloa loma.

-pienisisko. 

torstai 10. toukokuuta 2012

Stay hungry. Stay foolish.

Melko tasan päivälleen vuosi sitten oli mun ensimmäinen työpäivä uudessa, ihka ensimmäisessä, vakituisessa työsuhteessa ja ekassa oikeassa työpaikassa. Kun samana päivänä mut vakuutettiin asuntosijoittamisen järkevyydestä, päätettiin pikkuisen haparoivin askelein K:n kanssa alkaa etsiä meiän omaa kotia. Kuukausi myöhemmin se löytyi ja yhtäkkiä mulla oli pienissä käsissäni vakituinen työsuhde ja melko iso asuntolaina ja oma remppaa vaille valmis koti.

Nyt, vuotta myöhemmin, elämä on ottanu vielä suurempia jättiharppauksia sivulle-, taakse- ja eteenpäin. Asuntolainanpuolikas lämmittää mieltä edelleen, mutta omasta kodistani maksan tätä nykyä siskon kanssa yhteistä vuokraa. Kivoja koteja silti molemmat. Myöskin elämäni tärkein työpaikka saa kesän jälkeen jäädä ja polvet täristen lähden katselemaan mitä muuta maailma voisikaan näyttää. Se jännittää aika kovasti. 

Eilisillan ja yön mustista ajatuksista ja murheiden laaksoista huolimatta, tänään mieli on kepeempi kuin ehkä koskaan. Semmonen olo, että hitto oon tehny hyviä juttuja elämässä. 

Vanhojen isojen ihmissuhteiden jälkeen pienensiskon elämään on tullut ihmisen mentävän aukon täyttävä kovin tärkeä tyyppi. Juurikin se elämäni ihminen. Heti siihen isonsiskon ja muiden tärkeiden viereen. Kuluneen kevään aikana oonkin ihan oikeesti joutunu myöntymään sille typerälle sanonnalle, että kun sulkee takanaan ovia niin vasta sitten voi avata uusia. 

Mutta kyllä tä mitä hittoa mä haluun tehdä isona -ihmettely silti pelottaa. Varsinkin kun taskussa tosiaan lämmittää melkonen asuntolainanpuolikas. Se hiukan rajoittaa tekemästä jotain ihan edesvastuuttomuuksia. 

Steve Jobs, rauha vaan hänen muistolleen, piti joskus männä vuonna melkosen puheen Stanfordin valmistujaisissa. Täytyy myöntää että muutama kyynel vierähti poskelle ku näin irtisanoutumisen jälkeisen päivän aamuna sitä kuuntelin matkalla töihin. Vaikka pelottaa ja hirvittää niin joskus kipeetkin ratkasut vaan silti tuntuu oikeilta. 




(Sitaatit on lainauksia Steve Jobsin puheesta Stanfordin yliopiston vuoden 2005 valmistujaisissa)

-pienisisko.