Onni on ihana ystävä. Täysin etuoikeutettua ja epäreilun ihanaa on se, että mulla ja siskolla on ollut mahdollisuus tuntea tämä muikea tyyppi ihan aina. Siis oikeesti sieltä asti, mistä mun ajanlasku alkaa eli Heidekenin porteilta. Välillä on menny pitempiä aikoja kun ei olla ees yhteyksissä, mutta koska kliseet on harvinaisen totta, aina kun nähdään niin tuntuu kun ei mitään taukoa ois ollukaan.
Tiiättekö esimerkiksi ku on sellasia kahvittelututtuja. Sitten sitä mennään kerran puolessa vuodessa kahville ni pitäis kerrata kauhee kasa elämää siinä rennosti juhlamokkakupposen äärellä. Eihän se nyt ole kivaa. Kivaa on mennä Ystävän kanssa aamupalalle, tehdä äärettömän vääriä, mutta ihania hankintoja, kierrellä hölmöillä häämessuilla sokerihumalassa autuaassa "Mitä hittoa?"-mielentilassa, juoda vähän skumpettia, kuulla ystävän hassuista menneisyyden varjoista - olla niin kuin ei oliskaan.
Onnea on myös se, että tämä samainen tyyppi (en siis minä, vaan ystävä-tyyppi) menee syksylla ihaniin naimisiin, ihanan miekkosen kanssa, ihanassa mekossa, ihanien ihmisten ympäröimänä - Ihana ihminen kun on. (Ihana-sanan käyttö loppuuuu kyllä hei n-y-t nyt.)
Sitä se onni on. Ih-naa.
Kuvat täältä
Published with Blogger-droid v1.6.6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti