keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Onni on... (nro 19)

(ihan hatusta heittelen sitte noita numeroita, eli toivottavasti kukaan muukaan ei laske)


Tänään soi herätyskello rapsakasti klo 5:00. Mutta ei se mitään. Oli ihmeellisen kivaa käpsytellä Eliaksen kanssa vielä tyhjiä aamuyön katuja. Tohon aikaan tuntee jotain jännää yhteenkuuluvuuden tunnetta kaikkien vastaantulijoiden kanssa. Postinkantajallekin melkeen moikkasin. Ainoo ketä ehkä ei kuulunu meiän aikaisten lintujen joukkoon oli kaks nuorehkoa tyyppiä, joitten baarikeikka oli hieman venähtäny ja nyt ne pohti siinä tytön oven edessä pitäiskö mennä kotiin yksin vai kaksin. Oisin sanonu että yksin.

Aamu ei muutenkaan voi olla kovin huono jos juoksee metroon ja vielä kerkee kyytiin just kun kuuluu 'tuuttuut'. Tai jos pääsee Matkahuollon pehmeillä penkeillä parin tunnin matkan työkeikalle. Kun kyydissä on vaan minä ja yksi muu ihminen. Ja saa katella auringon nousua ihan rauhassa samalla kun syö eväitä. Ja kuunnella Norah Jonesia. Se on kultaa ja timanttia kuulkaa tämä nainen. Jos mulla ois kahvila, siellä sois aina tämä:


Onni on olla aamuihminen.

-ps.

2 kommenttia:

  1. Oih mikä ihanan kuuloinen aamu!

    p.s. Pikku vinkkinä et näät noista tunnisteitten määristä et monesko "Onni on..." on menossa. Kerran jouduin jo korjaamaan ku olit laskenu väärin. Nyt pysyit laskuissa. :)

    t. kovin-tarkka-kaikesta-isosisko

    VastaaPoista
  2. No hei jjjooo! Aika hianoo kerrassaan.

    VastaaPoista