Eilen piti ostaa kaupasta jotain sunnuntaihyvää, jotta harmaa sunnuntai ois ollu vähän vähemmän harmaa. Yhteistuumin päädyttiin tuohon ylempään suklaaseen ja lähdettiin kävelemään kotiin. Otin siinä matkalla jo palan ja huomasin, että eihän se oo semmosta hyvää kermasta tuo tumma suklaa ollenkaan. Sitten tuli suru. Kuten jo aiemmin täällä sanoin, se on vaan aika katastrofaalista jollen saa syödä sitä mitä tekee mieli. Tai jos joudun syömään jotain mitä ei tee.
Onneksi K on alkanu päästä jyvälle tosta hommasta.Se antoi mulla sitten siinä kaupan pihassa rahaa ja sano että mee ostaa sitte toinen. Ja minähän menin. Sitten meillä oli omat suklaalevyt. Ja oli kivaa ja kaikilla hyvä mieli.
Paitsi Eliaksella. Se ei syö oikeen mitään enää. Ikävöi vaan naisystäviään.
(Saatoin muuten myös eräässä postauksessa mainita, etten osta karkkia kovin usein. Mutta karkkia onkin vaan semmoset värikkäät pussissa olevat. Eikä mitkään suklaat ja semmoset)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti