Luosto

Isosisko on palannut levänneenä Luoston lomalta ja pääsee taas ottamaan osaa tän blogin hengissä pitämiseen. jee.

Vaikka en viimeaikoina kovin kiireinen tai stressaantunu oo ollukkaan, ni loma tuntu kyllä aivan mahtavalta! Viikko saatiin nauttia upeista keleistä lapin luonnossa, ulkoilla tunturimaisemissa ja tankata D-vitamiinivarastot aidolla auringonvalolla vähintään seuraavaan kaamokseen asti.

Majailtiin tällasessa ihanassa kelomökissä, johon mahtu mukavasti koko kaheksan hengen poppoo.

Viikko meni älyttömän nopeesti vaikka paljon ehdittiin kyllä tehäkkin. Pääsin muun muassa kokeilemaan lumikenkäilyä eka kertaa elämässä ja on muuten aika mukavaa hommaa! Tosin viiden (5) tunnin lumihangissa tarpominen riitti kyllä ainaki vähäks aikaa.

Lisäks Luostolla oli ehkä paras laskettelupäivä ikinä. Rinteet oli täysin  tyhjät ja (kerrankin) tosi hyvässä kunnossa ja aurinko paisto täydeltä terältä. Uskaltauduin laskemaan jopa aurinkokuruun luonnonlumille, mikä nyt ei kuitenkaan menny kovin hyvin jäisistä rinteistä johtuen. Mut muuten oli kivaa!

Vaikka viime talviloman jälkeen taisin vannoa etten hiihdä enää ikinä, ni silti I perheineen sai mut suostuteltua myös hiihtolenkille. Hiihtoreitti kulki pääosin luonnonlatua, mikä oli tällaselle kokemattomalle hiihtäjälle melko haastavaa. Maisemat oli kuitenki upeat, joten puuskuttaen selvisin reilun 20 km matkan mökille asti. Sillon tuntu sauna kyllä melkosen hyvältä!

Vähän rauhallisempaaki puuhaa oli ku käytiin pilkillä Pyhäjärvellä. Ite taisin pitää onkea avannossa noin 5 minuuttia, kunnes kyllästyin (-tästä ei olis mummo ja vaari ylpeitä!). Onneks oli kirja mukana repussa ni lueskelin sitte sitä innokkaampien vielä pilkkiessä.


Ihana loma siis takana ja kaikkein parasta oli viettää se oman kullan ja muitten mukavien ihmisten parissa. Suurin kiitos lomasta kuuluu tietysti I:n vanhemmille, jotka mahdollisti köyhille opiskelijoille näin mahtavan tavan paeta normaaleja arjen velvollisuuksia. Kiitos siis suuresti!