torstai 7. huhtikuuta 2011

Kirjaelämyksen jälkeinen masennus


Taas se tuli. Tämä on ainoo huono puoli kirjojen lukemisessa. Luin just loppuun tuon Water for Elephants ku ensin olin pantannu viimestä kolmeekymmentä sivua muutaman päivän. Hyviä kirjoja on vaan niin vaikee löytää ja sit harmittaa suunnattomasti ku ne loppuu.

En vaan pääse yli tästä et hyvät kirjat on vaan niin hyviä. Samalla lailla ku suklaalevyssä yrittää oikeen nautiskella niistä viimesistä paloista, mä yritin lukea kirjan viimeiset lauseet oikeen hitaasti ja jokaista sanaa maistellen. Samalla silti pieni ääni päänsisällä huutaa koko ajan et eeeeeeeiii, kohta tä loppuu! Kun sitten viimisen sivun viimisen rivin viiminenki sana on nautiskeltu loppuun, jää tilalle vaan sellanen tyhjä olo. Just ku olin ehtiny kasvaa sisälle Jacobin ja Marlenan elämään ja sielunmaailmaan, kirjoittaja päättääki lopettaa kirjottamisen siihen. Minä haluan lisää.

Water for Elephants oli siis hyvä kirja, vaikka alkuun suhtauduin ehkä hiukan skeptisesti sirkusympäristön ja 1920-30 -luvun USAn suuren laman tarjooman kontekstin mielenkiintosuuteen (kuulostipa hienolta!). Kirja kuvas aikaansa ja sirkuselämää kuitenkin osuvasti ja mielenkiintosin juonenkääntein. Ainoo pettymys ehkä oli kuitenkin se suuri rakkaustarina jota mainostettiin jo takakansitekstissä. Pieniä vihjauksia orastavaan ihastukseen lukuunottamatta rakkaus pääsi leimahtamaan vasta sivulla 270/331. höh.

2 kommenttia:

  1. Hej dude, nou hätä. Tosta on tullu leffakin. http://www.imdb.com/title/tt1067583/

    -ps.

    VastaaPoista
  2. Hei tiäks, just tossa lukiessa mietin, et jos jostain kirjasta pitäis tehä leffa ni tästä! Selkeesti ollu pelisilmää tonki elokuvan tekijöillä.
    -is

    VastaaPoista