Mörkö

I on antanu Eliakselle lempinimen Mörkö. Kuulemma näyttää ihan siltä ku se joka aamu hyökkää tonne sänkyyn valtavassa komeudessaan ja tulee nuolee naamaa. Aika söpöä, mut tosiaan vähän inhottavaa jos tarkotus olis vielä nukkua.

Tässä vähän kuvia kyseisen Mörön puuhista Kuopiossa lievittämään pienensiskon ikävää.

"Ai miten niin en saa olla sängyllä?"

Mörkö joutu odottelee oven ulkopuolella I:n heräämistä

Eilis illan saavutus

Eight Hour Creamit poskella

Sorsan viimesiä hetkiä

Kaikesta pienestä huomionhakuisuuden piikkiin menevästä terrorisoinnista huolimatta Elias on ollu mitä ihanin vieras. Ei sille voi olla vihanen ees sitä pientä hetkeä, ku se on vaan niin söpö ja kuitenki ihan hirmusen rakas!

Kulkue hakee paikkaansa

Hei sanokaahan nyt viisaammat, että onko tuo Marimekon Kulkue-kangas ihan superöveri päiväpeitoksi. Kun se vaan on liian iso seinätauluksi ja johonkin sen kovasti haluisin ruokahuone-makuuhuone -kompleksiimme sijoittaa. Mutta minne?

Täällä Kulkue-kangasta oli vilttityyppisesti lastenhuoneessa, mutta mitenköhän se natsais ihan kokopeitoksi. Koitin eilen mallailla sitä johonkin sänkyyn yhellä virtuaalisisustusohjelmalla, mutta eihän siitä mitään tulla. Pääsee K siis viikonloppuna tietokonehommiin.

-ps.

Suklaamuffinsit

Taas yks leivonta-postaus, mut pakko laittaa ku oli niiiiiiiiin hyviä. Leivoin siis lauantain tupariviemisiksi tällasia Daim ja Pätkis -muffinsseja ja saivat kyllä kovasti kehuja kaikilta. Erityisesti noi Daim-versiot oli i-han sai-raaaaaaaan hyviä! mut toisaalta ku niitä oli vetässy pari, ni maistu aika hyvälle myös toi hiukan raikkaamman makunen pätkismufe. Vaikka en yleisesti mikään muffinssien suuri fani ookkaan ni nä oli kertakikkiaan niin hyviä et pakko varmaan tehä uudelleenki. Reseptit kopioitu suoraan Kinuskikissalta täältä

Daim-suklaamuffinssit
12 kpl isoja, 15-20 kpl pienempiä


1 levy Maraboun Daim-maitosuklaata
150 g margariinia
1 ½ dl sokeria
2 munaa
3 ½ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 ½ rkl kaakaojauhetta
1 ½ dl maitoa tai kermaa

Leikkaa puolet suklaalevystä rouheeksi. Vaahdota margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan maidon/kerman kanssa. Lisää lopuksi rouhe nuolijalla sekoittaen. Nosta lusikalla nokare taikinaa muffinssivuokaan, aseta päälle yksi suklaapala sydämeksi ja peitä taikinalla. Paista 225 asteessa 12-15 min.

Pätkis- muffinssit tulee samalla reseptillä, mut korvataan vaan suklaalevy pussillisella Pätkis Mini Biteseja, puolet rouheeksi taikinaan ja puolet muffinsseihin sisälle.

Onni on... (nro 3)

Sunnuntain hömppäleffa, josta puolessa välissä ajattelee että no onpas turha, mutta sitten kuitenkin se saa vähän hymyilemään lopussa. Ja mikä vaan mikä saa hymyilemään ei voi olla turhaa.

"Look at us. Running around. Always rushed. Always late. Guess that's why they called it the human race. But sometimes, it slows down just enough for all the pieces to fall into place. Fate works it's magic. And you're connected."

Karkin ostamisen sietämätön vaikeus

Tuli sen verran tiukkaa palautetta serkulta aamupalapöydässä blogilaiskuudestani, että nyt on kai korkea aika korjata asia. 

Tuossa jokunen viikko sitten päätin ostaa tenttiinluvun kaveriksi karkkia. Jos joku on käynyt mun kanssa joskus kaupassa, niin tietää että mun kanssa karkkihyllyä ees taas sahatessa saattaa mennä hetki jos toinenkin. Noh, nyt meni sitten se kolmaskin hetki. Oli meinaan sellanen luomufiilis päällänsä, enkä halunnut ostaa mitään E123456-karkkeja. 

Ja koska loppupeleissä ostan ihan rehellistä karkkia suhteellisen harvoin, pettymys on aika kova jos pitkällisen pohdinnan jälkeen valinta onkin ollut huono. Toinen ongelma on se, että jos mun tekee jotain tietyn tyyppistä juttua mieli, sitä ei voi korvata millään muulla. Esimerkiksi jos tekee mieli kotipizzan kinkku-ananas-homejuusto -pizzaa, on jotain aivan käsittämättömän ärsyttävää jos sitä ei ole saatavilla ja joutuu syömään jotain kebulan pepperonipizzaa. Menee ikäänkuin rahat ja transrasvat ihan hukkaan. 

Noh, nyt sitten olin saanut jonkun pakkomielteen näistä TV-Mix Choco Candy -karkeista. Mutta en halunnut niitä ostaa, koska pussin sisällön ainesosalista oli kohtuullisen masentavaa luettavaa (sokeria, glukoosisiirappia, kovetettua kasvirasvaa, herajauhetta (maidosta), rasvaista maitojauhetta, kaakaovoita, kaakaomassaa, rasvatonta maitojauhetta, liivatetta, tärkkelystä, laktoosia, melassia, vehnäjauhoa, kaakaojauhetta, maissijauhoa, stabilointiaineita (E420, E414, E471), vettä, muunnettua tärkkelystä, lakritsiuutetta, emulgointiaineita (soijalesitiiniä, E476), ammoniumkloridia (=salmiakkia), happoa (sitruunahappoa), pintakäsittelyaineita (E904, E414, E901, E903), aromeja, suolaa, kosteudensäilyttäjiä (glyserolia, sorbitolia), kasviöljyä, glukoosi-fruktoosisiirappia, maltodekstriiniä, värejä (E171, E150d, E120, E153, E133, E100).

Käytyäni kolmessa eri kaupassa sopivaa karkkia metsästämässä, päädyin K-marketin karkkihyllylle  tutkailemaan tarjontaa. Ihan valehtelematta seilailin eestaas sitä hyllyä varmaan 15 minuuttia ottaen aina välillä jonkun pussin ja aikani sitä tutkailtuani laittaen sen takasin hyllyyn. Oli siinä sitten kohtuullisen masentavaa katsoa kun ihmisiä tulee ja menee, ja kaikki vaan lähestyy jotain marianne-pussia määrätietoisesti ja kävelee pois. 

Mutta pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin sitten allaolevaan komboon, eli Pirkka Luomu Kaakarouheiseen tummaan suklaaseen (Luomukaakaomassa*, luomuruokosokeri*,luomukaakaovoi*,luomutäysruokosokeri*,luomumaitorasva, luomukaakaopapurouhe*,luomuvanilja*) ja Panda Natural -lakuihin (Melassisiirappi, vehnäjauho, lakritsiuute, luonnollinen aromi (anisöljy).  

Kun tunki samaan aikaan suuhun yhden suklaapalan ja kaksi lakua, yhdistelmä vastasi jo aika hyvin sitä fiilistä mitä tuolla TV-Mixillä alunperin lähdin hakemaan. Eli hyvää oli. Ja jos rehellisiä ollaan, niin eipä sitä karkkia ihan kauheita määriä jaksa enää naamaan ahtaa siinä vaiheessa kun sen valintaan on käyttänyt n. reilun tunnin.  

Tämän kokemuksen jälkeen olin kuitenkin kohtuullisen hämmentynyt omasta kuluttajaidentiteetistäni. Olenkohan sittenkin ihan rehellisesti mieleltäni jotenkin vajaa, vai onko ihan tavallisen karkinostajan elämästä oikeasti tehty näin vaikeaa? On E-koodeja, plussakortteja, kilojouleja, transrasvoja, hiilijalanjälkiä, reilua kauppaa, kilohintaa... Ja minä kun oisin ihan vaan muutaman karamellin halunnut ostaa mieltäni piristämään. 

Kuvat täältä  ja täältä

Onni on... (nro 2)

Jatketaan tätä pienensiskon aloittamaa teemaa jakamalla muru myös isonsiskon onnellisuutta. Jo joku aika sitten tein spotifyhin soittolistan nimellä "Aamu", joka on nykyään aivan täydellinen aamunavaus. Hyväntuulista ja rentoa musiikkia kera kahvikupposen ja ikävinkin aamu tuntuu aina pikkusen mukavammalle ja onnellisemmalle. Tänään ei oo ollu muutenkaan kyllä ikävä aamu, koska aurinko paistaa taas eilisen lumimyrskyn jälkeen ja lisäks saan nauttia tästä ihanan rennosta aamusta vähän pidempään, kiitos Elias-karvaturrin, joka herätti mut kaks (2) tuntia ennen herätyskellon soittoa (ja nukkuu nyt itse).

Aamu

Wait til you see my smile - Alicia Keys

Smile- Uncle Cracker

Easy - Commodores

Aamu- Pepe Willberg & The Paradise

Something Good – Juan Luis Guerra

Beautiful Morning – Ace of Base

Aamu – Anssi Kela

Bubbly – Colbie Caillat

I want you - Savage Garden

Haven’t met you yet – Michael Buble

Maaliskuun musiikkia - Lauluyhtye Viisi

Elämäni viimeinen elämäni rakkaus – Teleks

Milk and Toast and Honey – Roxette

Here comes the sun – Colbie Caillat

Love you lately – Daniel Powter

I see you – MIKA

Sunday morning – Maroon 5

These are the days – Jamie Cullum

Täydellisyysviikonloppu

Viimeisiä vetelee paras viikonloppu pitkiin aikoihin. Takana ihania kulttuurielämyksiä, loistavaa ruokaa ja kaikki vielä ihan parhaassa seurassa. Perjantai-illan mahtavan oman iskän tähdittämän teatterielämyksen jälkeen päästiin nauttimaan lauantaina Turun lääketieteen kandidaattiseuran speksiä Kuopiossa ja voi vaan ihastella näyttelijöitten ja tanssijoitten lahjakkuutta, bändiä ja muita efektejä unohtamatta! Ihan mahtava ilta kerta kaikkiaan. En nyt koviin kriittistä arvostelua tai kuvaava selostusta osaa esityksestä kirjoittaa (mitä pienisisko ehkä toivoi), mut tässä hiukan infoa yleisesti speksistä jos joku ei tiedä mikä se on. Upeeta!

Speksi on elämys. Se on humoristinen, interaktiivinen harrastelijavoimin toteutettu musiikkitanssiteatterishow. Tärkeä osa Speksiä on vuorovaikutus yleisön ja näyttelijöiden kesken - yleisö saa osallistua näytelmän kulkuun huutamalla "Omstart!", jolloin näyttelijät, tanssijat, bändi tai kaikki yhdessä tekevät uudestaan edellisen repliikin, kohtauksen, kappaleen tai tanssin.

(Teksti kopioitu TLKS Speksi 2011 sivuilta)

Tänään saatiin vielä Turun vieraat kyläilemään meille kotiin asti ja nautittiin rakkaampaakin rakkaampien ihmisten (ja yhden koiran) kesken ihana sunnuntaipäivällinen. Ruokalistalla oli mun elämän ensimmäinen omatekoinen hirvipaisti, joka onnistu aivan täydellisesti. Kyytipoikana kermaperunoita ja innovatiivinen paistikastike, jossa jatkettiin edellispäivän tomaatti-pekonikeittoa lihaliemellä ja kermalla. Pakko laittaa vielä reseptit tänne kun en pääse yli siitä miten hyvää tää oli. Nam!

Hirvipaisti

n. 1kg hirvenpaisti

valkosipulinkynsiä

suolaa

pippuria

vettä

1. Tee paistiin veitsellä reikiä ja työnnä reikiin kuorittuja valkosipulinkynsiä

2. Ruskista paistin pinta kevyesti voissa. Ripottele pinnalle suolaa ja pippuria.

3. Aseta paisti vuokaan ja kaada pohjalle vettä. Paista kannen tai folion alla 175C noin 2-3 tuntia. Valele paistia kypsennyksen aikana sen omalla liemellä.

Kastike

tomaatti-pekonikeittoa (tomaattimurskaa, herkkusieniä, sipulia, valkkosipulia, pekonia, punaviiniä, kasvisliemikuutio, timjamia)

hirven paistolientä

loraus ruokakermaa

1 rkl karpalohyytelöä

1. Sekoita keiton joukkoon lihaliemi, kerma ja karpalohyytelö

2. Soseuta sauvasekoittimella kastikkeeksi

Kaiken lisäksi tällainen ihanuus on meillä kylässä

Onni on... (nro 1)

Ajattelin aloittaa tällaisen pienen juttusarjan hetkistä. Isonsiskon voimin listataan sata hetkeä (yksi kerrallaan), jolloin tuntuu että on saanut jujun päästä kiinni siitä, mitä onni on. Tervetuloa mukaan siskoseni (ja kaikki meidän 3 lukijaa) matkalle onnen mukaan!

(Ihan sitten osasin isosisko ite tehä tosta kuvasta noin ison.  Kysy vaan jos joskus tarvit koodausapua :F )

Tarina sai alkunsa tänään klo 8.55 koulumatkalla. Sain vihdoin aikaiseksi aloittaa uudelleen jo kauan mulla lainassa olleen Khaled Hosseinin Kite runnerin. Olen jo muutamana päivänä lukenut sitä bussimatkoilla ja hiljaa varovasti ajatellut, että vitsit tämä on varmaan hyvä kirja. En ole kuitenkaan uskaltanut ihan oikeasti innostua ja uppoutua kirjaan, jos se vaikka osoittautuukin ihan huonoksi, tai mikä pahempaa en tajuaisi siitä mitään. Tänään aamulla päätin kuitenkin, että on se vaan hyvä kirja. Ihan loistava. Sen kunniaksi päätin maistaa vähän eilen ostamaani sukulaatia, vaikka ensin ajattelin että ei kai kukaan voi syödä suklaata siihen aikaan. 

Mutta kyllä voi, ja se oli hyvää! Ja se kirjan tarina on ihana ja ulkona paistoi kivasti aurinko. Ja bussissa ei ollut muita ja se kulkikin yllättävän tasaisesti ja hiljaa. Kaikki oli täydellistä, ja samalla ehkä ihan hiukan tajusin mitä onni on. Se on uusiin maailmoihin vievä kirja ja suklaata ennen aamuyhdeksää. (Okeiokei, ehkä leimeimmän kuulosta ikinä. Mutta semmosta se onni vaan on!)

Jun(n)ailee

Ähähäää! Enhän minä vielä mihinkään päässyt. Laukku oli pakattu ja mukana, sain aikaiseksi sumplia yhden reseptin uusinnan kätevästi huomiselle Helsinkiin ja ostettua junaliput valmiiksi. Kunnes kaiken tämän ja muun täydellisen tehokkuuden jälkeen tajusin, että mun pitää ennen ensi viikon perjantaita käydä koululla tenttimässä yksi välikoe omalla ajalla. Nooooh, enhän minä ois ollu täällä enää ennen ensi viikon perjantaita ainakaan virka-aikaan. Ja koska akateeminen vapaus ei yllä kurssin pitäjiin, nielin kiukkuni ja tyydyin kohtalooni.

Uusintakierros siis täydellisille sumplimisille ja uusintalähtö huomenna näiden ihanien välikokeiden jälkeen. VR:n kanssa asioinnista en viitsi edes aloittaa. Se ei mennyt ihan niin kivasti laisinkaan. 

PS. Oli mulla asiaakin. Ostin ne Marimekko-Converset ja ne on just niin ihanat kun kuvista näyttää. Kivaa! 

Matkustan ympäri maailmaa...

Jaahas, se ois sitten varsinaista maakuntamatkailua tiedossa. Luvassa:

Lappeenranta-Espoo-Lempäälä-Helsinki-Espoo-Lappeenranta(en toki kotiin asti kerkee yöksi)-Kuopio-Oulu-Kuopio-Lappeenranta 

Kuva täältä

Oi voi. Mutta onneks on ees kivaa reissailua. Ja VR kiittää. Eipä siinä muuta, mutta mitä tollaselle reissulle pakataan mukaan ja miten selviän ilman Facebookkia ja sähköpostia? Puhelinkaan ei lähetä tekstareita. Kunnon old school -meininkiä. Palaillaan siis virtuaalielämään parin viikon kuluttua, kun asetun aloilleni. (Paitsi ai niin, onhan mulla läppäri, hah! Ei siis huolta.)

PS. Vaadin isoltasiskolta speksipostausta, koska en ite pääse paikalle.