Uusi vuosi, uudet kujeet

Ajattelin opetella nörtiksi K:n jalanjäljissä. Tästä se lähtee...

-pienisisko.

Pienen kylpyhuoneen remontti

Oon nyt aikamoisen innoissani virtuaalisisustellut koko pitkän viikonlopun. Lähinnä meiän 2,1 neliön spa-osastoa. Siitä tulee varmasti hiano! Enää tekijä, rahat ja materiaalit puuttuu. Mutta ne on vaan hienosäätöä. Suuret linjat alkaa hahmottua... Meiän kylppärihän on ihan tosi pieni. Pikkuruinen suorastaan. Se ei kuitenkaan tarkota että sitä ois ihan ilmasta rempata. Mutta koska neliöitä on noin vähän niin lattiaan aiotaan ostaa vähintäänkin jotkut smaragdilaatat. Koska 2 neliötä norsunluutakaan ei voi maksaa kovin paljoa...

Google sketch upissa hahmottelin tätä spa-osastoa ja tällasta siitä ehkä aikoo tulla. Tai sitten mahdollisesti wc-pönttö ja lavuaari ois suihkun paikalla ja suihku lavuaarin paikalla. Mutta näin nyt alkuunsa lähin miettimään. Laatat tai mitkään materiaalit ei pidä paikkaansa, niitä pitää miettiä vielä erikseen. 

Laajennushaaveista ollaan luovuttu ihan vaan rahan puutteen vuoksi. Siihen tarvis kaiken maailman luvat ja pelkästään se laajennusprojekti maksais noin tonnin enemmän. Siihen sitten tietty tupla työhinta ja materiaalit niin se ois varmaan semmonen reippaasti yli 10 kiloeuron juttu. Eli ei ehkä nyt. 

Ideana kuitenkin siis se, että pöntön päälle jos saisi jatkumaan n. 30cm leveän tason. Sen pitäis olla sen verran korkeella että vessan mahtuis vetämään/painamaan. Ja pitäis pohtia tuo pöntön huolto. Että miten paljon se tarvii tilaa ympärilleen. Tai jos pöntön vasemmalla puolella ois kaponen hylly, niin tasoon vois harkita jotrain saranasysteemia. Että se nousis tuohon lavuaarin päälle huoltotoimenpiteiden ajaksi ettei ihan koko tasoa tarvis purkaa jos tulee jotain. 

Kulmassa olevat putket siis koteloidaan pois näkyvistä ja kattoa madalletaan n. 20 cm jotta sinne saa sähköt piiloon. Suihku tulee varmaan ihan vaan verhon taakse. 

Alunperin aattelin että haluun vaan ison koko seinän kokosen peilin mutta hyvähän sinne on saada taakse putelit ja meikit. Ikealla on oikeinkin kiva godmorgon kaappi joten saattaapi olla että se hankittais. 

Peilikaapin yläpuolelle katon rajaan sais vielä ylöspäin aukeevan pyyhekaapin. Varmaankin Ikean Faktumin. Ja sen alle jotkut lamput. Ellei sitten löytäis tollasta teatteripeilityyppistä ratkasua. Ei hullumpi sekään. 

Tällasta tällä kertaa. 

-pienisisko.

Laiska sisustaa

Meinattiin että josko vihdoin rupeis saamaan noita valokuvia seinille. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten photoshoppailtu niitä nyt ainakin on. Saas nährä josko ne pääsis ihan seinälle asti.

Wescon roskiksestakin oon tässä vähän salaa haaveillu. Se oisi niin komia. Mutta se nyt on vaan tuommonen haave. 

Nyt kun tässä ryhdyin oikein suunnitteluhommiin, niin löysin paljon paremman idean valokuvien ripustamiseen kun jotkut valokuvakehykset. Ne on niiiin 2011...

Kuva täältä

.pienisisko.

Warm up and become a ballerina

Eksyin tänään balettitunnille. Aktiivisen (jos se nyt koskaan sellaista olikaan) balettiharrastuksen päättymisestä on reilu kymmenen vuotta, joten pienenä shokkinahan tuo tuli. Eksyminen tapahtui siis aivan vahingossa, koska luulin meneväni balletoneen, mutta ajatus kevyestä joogamaisesta jumpasta muuttuikin ihan oikeaksi balettitunniksi. Ei ne muut tytöt siellä nyt ihan mitään prima ballerinoja onneksi ollut, mutta oli niillä tossut, trikoot ja nutturat, osalla oikein balettipuvutkin.

Nuoruuden balettiharrastuksen verestelyn lisäksi opin tänään kantapään kautta, miksi ennen mitä tahansa liikuntasuoritusta pitäisi lämmitellä. Menin tunnille täysin kylmiltään (moka!), ja jo ensimmäisten tendujen ja rondejen jälkeen alkoi pohkeitten krampit ja jalkaterien suonenvedot. Ei hyvä. Tunnin jälkeen oli vaikeuksia kävellä kotiin ja huomenna voi tehdä vielä kipeämpää.

Balettiharrastuksen uudelleenaloittamisen takkuilemisesta syytän siis täysin kylmiä lihaksiani. Jos vielä ensi viikolla uskaltaudun samaan paikkaan, olen varmasti todella lämmin, vetreä ja hyvä. Muistakaa siis lämmitellä.

It's the most wonderful time of the year

Jos vuodesta pitäisi valita joku yksittäinen juhla suosikiksi, peittoaisi joulu ja sitä edeltävä joulunaika kaikki muut juhlat ja tapahtumat aivan mennen tullen! Rakastan (kyllä, tässä voin käyttää näinkin voimakasta sanaa) joulua, sen tuoksuja värejä, ääniä ja koko tunnelmaa.

Tänä vuonna joulun aika on kuitenkin ollut kovin erilainen edeltäviin vuosiin verrattuna. Marraskuussa aloitetut rauhalliset jouluaskartelut vaihtuivat kertaheitolla uuden työn opetteluun ja kiireisiin työpäiviin. Normaalisti olisin ehkä enemmän jaksanut tuoda joulua kotiinkin - varsinkin kun uusi sellainen on juuri hiljattain saatu ihan kodin tuntuiseksi. Kuitenkaan työpäivien jälkeen ei vain ole yksinkertaisesti jaksanut; fyysinen ja henkinen uupumus uuden opettelusta on vienyt voimat ja jouluaskareet ovat jääneet sinne marraskuulle. Nämä kuvat eivät siis ole meidän kotoa, vaikka hiukan niin toivoisinkin. Ehkä sitten ensi vuonna.

Tänä vuonna saan kuitenkin ensimmäistä kertaa kokea millaista on todella nauttia joulun tuomasta henkireiästä työtä tekevän arjen keskellä. Huomenna töistä lähtiessä voinkin ehkä todella tuntea ansainneensa joulun...jos nyt niin voi sanoa. Ainakin uskon että osaan nauttia siitä vielä aikaisempaakin enemmän. Koristeiden,  lahjojen ja suklaan lisäksi aion nimittäin nauttia siitä paljon puhutusta joulun rauhasta. Siitä ettei ole pakko herätä aikaisin tai mennä mihinkään jos ei halua. Voi vain hengähtää hetkisen mukavien ihmisten seurassa. Ja syödä rauhassa suklaata oikein nautiskellen. Erittäin rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!

Oi kun ois...

Tiiättekö yksi asia ärsyttää tässä muuten niin ihanassa joulun odotuksessa. Kun ihmetyttää vähän tuo keskustelu joka kulkee semmosilla linjoilla, että "oispa..." "voi kun ois..." "kyllä kaikki sitten jos ois..." "ei oo yhtään joulufiilis ilman..."

Lunta. 

Äsken radiosta kuulutettiin oikein kansalle, että luvassa musta joulu. Voi, toivottavasti ei meillä ainakaan. Meidän joulu aikoo olla ehkä enemmän punainen. Tai ruskea niin kuin suklaa.

En meinaan ymmärrä tekeekö ainoastaan lumi joulun. Mun joulun tekee ainakin glögi, joululaulut, kinkku, suklaa, läheiset ihmiset, nauraminen, hiukan stressaaminen ja kuivatut luumut. Eihän lunta voi edes syödä.

Ja pimeetähän ulkona sitä paitsi on. Voidaan kaikki kuvitella että siellä on lunta. Lunta joka sataa hiljalleen maahan höttöseksi kerrokseksi. Siihen märän niljaisen asfaltin päälle.

Minun joulu tulee ilman luntakin. Tänään lähden sitä paitsi tontun tehtävissä Lempäälään pienimpien siskojen luo. Siitä se joulu melkein alkaakin.

Niin muuten. Lunta kaipaavia suosittelen googlettamaan "Let it snow". Kannattaa katsoa mitä tapahtuupi. 

-pienisisko.

En minä millään pahalla...

Esimerkiksi Hesyn sivuilla kerrotaan, että koira ei osaa hävetä. Se mikä usein tulkitaan koiran häpeäksi, onkin oikeastaan koiran pelkoa omistajansa reaktiota kohtaan. 

Näinhän se varmaan onkin, vaikka en ihan ymmärräkkään miten tuo eroaa ihmisen häpestä. Jos minä vaikka olen syönyt viimeiset pantterikarkit K:lta salaa häpeän kyllä tekosiani. Myöskin pelkäisin, koska en ole ihan varma huutaako K minulle lujaa vai onko hän vain onnellinen puolestani kun edes toinen meistä on saanut pantterikarkkeja. 

Hyvin oli kelvannut mutusteltaviksi

Normaalisti Elias jonkun ajan päästä tulee ovelle vastaan, mutta nyt ei kyllä oikein uskaltanut. 

Oli miten oli, Elias oli tänään aika nöyrää poikaa kun oli vedellyt nassuun kaksi kappaletta juomapulloja. Ja en kyllä mielestäni kovin pahasti oo sitä kohdellut tuommosten tihutöiden jälkeen. Ihan vaan napakka EI on kelvannut. Minusta Elias on siis vaan astetta kehittyneempi koiraksi ja häpesi tekosiaan ihan oikean ihmisen tavoin. Tai sitten se vaan pelkäsi että heitän sen seinään. En kuitenkaan ihan siihen usko...

Onneksi Elias ei ole kovin pitkävihaista sorttia ja uni maittoikin ihan kivasti heti minuutin päästä. 

Riisivammaisen vaihtoehto

Mun maha ei oo viime aikoina (tai vuosina) oikeen tykänny riisistä tai isoista määristä vehnää. Se kasvaa suuren suureksi palleroksi ja on aika kipeä. Kuvakin mulla tuosta ilmapallomahasta on, mutta en uskalla sitä täällä julkaista koska se näyttää siltä kun oisin viidennellä kuulla raskaana. 

Loistava vaihtoehto riisille on tietysti kasvikset, mutta nekin alkaa ihme kyllä välillä tökkimään. Ja ei kyllä kanakastike ja porkkana oikeestaan oo kovin hyvää. Lammaspata ja emmer-viljariisi sen sijaan on oikeinkin hyvää. En rehellisesti sanottuna oikeastaan tiiä mistä tuota saa, itse ostin sen tänään Sipoosta yhdestä pikku kahvilasta ja se on Malmgårdin tuottamaa.

Täällä kerrottaan emmeristä seuraavaa:

Emmervehnä (Triticum dicoccon) on niukkasatoinen vehnälaji, jota viljeltiin varsinkin maanviljelyn alkuaikoina. Eräillä seuduilla Etelä-Euroopassa sitä viljellään runsaasti edelleenkin. Nykyisin eniten viljelty vehnälaji, Triticum aestivum, on syntynyt emmervehnän ja erään Keski-Aasiassa kasvavan heinälajin risteytymänä. Emmervehnää kutsutaan myös keskikokoiseksi speltiksi (eng. medium spelt).

Vehnäähän se on siis tuokin, mutta jotenkin kuitenkin paremman oloinen vaihtoehto kuin ranskanleipä. Tiedä sitten siitä. Ei ainakaan turvonnut maha palloksi.

PS. Isosiskoni on aika nolo. Se ei enää kirjoita tänne koskaan. En tiedä miksi. 

94-vuotiaan Suomen juhlavastaanotto

Täällä katsellaan kovasti kättelyitä ja juhlistetaan vanhenevaa Suomen maata. Karjalanpaisti tuoksuu uunissa ja isosiskokin on kotiutunut Helsinkiin niin mikäs se tässä on ollessa. Oli muuten aivan mahtava tuo Peter "angry bird" Vesterbackan vaimon leninki.

Joulun tervehdyksiä

Tällaisia joulukortteja on askarreltu tänä vuonna. Ja lähetettykin jo. Joulukorttiaskartelujen jätepaloista sai hyviä sabluunoita pakettikorttien tekemiseen. Ovat nyt sitten vähän samaa teemaa.
...lala lallalla, helikellot soi. Tulla tonttuset voi ilomielin!