keskiviikko 14. joulukuuta 2011

En minä millään pahalla...

Esimerkiksi Hesyn sivuilla kerrotaan, että koira ei osaa hävetä. Se mikä usein tulkitaan koiran häpeäksi, onkin oikeastaan koiran pelkoa omistajansa reaktiota kohtaan. 

Näinhän se varmaan onkin, vaikka en ihan ymmärräkkään miten tuo eroaa ihmisen häpestä. Jos minä vaikka olen syönyt viimeiset pantterikarkit K:lta salaa häpeän kyllä tekosiani. Myöskin pelkäisin, koska en ole ihan varma huutaako K minulle lujaa vai onko hän vain onnellinen puolestani kun edes toinen meistä on saanut pantterikarkkeja. 

Hyvin oli kelvannut mutusteltaviksi

Normaalisti Elias jonkun ajan päästä tulee ovelle vastaan, mutta nyt ei kyllä oikein uskaltanut. 


Oli miten oli, Elias oli tänään aika nöyrää poikaa kun oli vedellyt nassuun kaksi kappaletta juomapulloja. Ja en kyllä mielestäni kovin pahasti oo sitä kohdellut tuommosten tihutöiden jälkeen. Ihan vaan napakka EI on kelvannut. Minusta Elias on siis vaan astetta kehittyneempi koiraksi ja häpesi tekosiaan ihan oikean ihmisen tavoin. Tai sitten se vaan pelkäsi että heitän sen seinään. En kuitenkaan ihan siihen usko...


Onneksi Elias ei ole kovin pitkävihaista sorttia ja uni maittoikin ihan kivasti heti minuutin päästä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti