Satuin Helsingin Akateemiseen muutama viikko sitten kun herrat Arne & Carlos olivat tulossa esittelemään kirjaansa nimeltä Joulupallot. En ihan kerennyt jäädä heidän puheenvuoroaan odottelemaan, mutta kirjaan ehdin tutustua ja melkein ostaakin. Piheys tulis kuitenkin vastaan, mikä ehkä hiukkasen kadutti myöhemmin, koska nuo pallot olivat vaan jotenkin niin ihanan jouluisen pehmeitä ja sympaattisia.
Onneksi I:n äiti bongasi Kalevasta jutun joulupalloista ja niiden kehittäjistä, ja olipa Kalevan toimitus ollut niin nokkelana, että oli liittänyt oikein ohjeen jutun mukaan. Olenkin hyvin pääsyt Joulupallojen kutomisen makuun, kiitos sanomalehti Kalevan ja Arnen & Carloksen. Nyt pitäisi vaan olla kotona kuusi tms, johon näitä voisi ripustella.
Kuusen kantoon en ihan vielä kuitenkaan ryhdy, sillä toinen onnen aihe pitää sisällään kodin pakkaamista pahvilaatikoihin ja muuttoa eteläiseen Suomeen. Eilen selvisi nimittäin tulevaisuuden työkuviot, ja erityisen onnellinen tilanne on siksi, että pääsen asumaan jälleen -lähes kuuden vuode eron jälkeen- pienensiskon kanssa samaan kaupunkiin. Tai no, jos nyt ei ihan samaan kaupunkiin niin ainakin samaan maakuntaan. hih.
Tällä hetkellä onni onkin epävarmuuden loppumista sekä pehmeän ja punaisen joulun odotusta...ja hiukan myös etelään muuttoa.
Ihanaa <3 Täytyy kyllä sanoa että ku luin ton otsikon joulupalloista ni eka ajatus oli että "Ei kai se vaan oo menny kutomaan niitä, ei kukaan OIKEESTI voi osata kutoa JOULUPALLOJA...eihän se vaan oo kutonu niitä." Ja onhan se...
VastaaPoistaOi voi. Mulla on vielä koti vähän kesäteloilla. Mutta pitänee laittaa tiistaiksi kuntoon!