Tiramisukakku

Olen saanut äitiltä aikoinaan ihan mahtavan tiramisukakun reseptin. Eilen istuttiin iltaa ihanien ystävien kanssa nyyttärihengessä, joten tein kyseistä kakkua mukaanviemisiksi. Piti laittaa resepti vielä tänne lähinnä äitin pyynnöstä, koska hän on jotenkin onnistunut jo hukkaamaan oman kappaleensa.

Tässä siis helpon ja tavattoman hyvän tiramisukakun ohje:


Tiramisukakku
Pohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl perunajauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
Kostutus:
1 dl vahvaa kylmää kahvia
1/2 dl konjakkia tai amarettoa (käytin Disaronnoa)
Täyte:
2 munaa
1 dl sokeria
1 rasia (200 g) tuorejuustoa
1 sitruunan raastettu kuori
2 dl kuohukermaa
(2 liivatetta)


1. Tein pohjan jo edellisenä päivänä valmiiksi. Munat ja sokeri vaahdotetaan ja lisätään sekaan yhteen sekoitetut kuivat aineet.
2. Paista pohjaa korkeareunaisella uunipellillä 175 C asteessa noin 20 min.
3. Vatkaa täytettä varten munat ja sokeri ja lisää huoneenlämmössä pehmennyt tuorejuusto. Lisää sitruunan kuori ja vaahdotettu kerma. Alkuperäisessä ohjeessa ei ollut liivatetta, mutta olen havainnut että niitä kannattaa  laittaa pari mukaan niin kakku pysyy paremmin kasassa. Sulatin liotetut liivatteet pieneen tilkkaan kahvia.
3. Leikkaa pohja kolmeen osaan ja kostuta. Lisää täyte kolmessa osassa pohjapalojen väleihin ja kakun päälle.
4. Anna seistä kylmässä vähintään 2-3 tuntia.
5. Ennen tarjoilua siivilöi pinnalle vielä tummaa kaakaojauhetta.

Pientä hyvää

Nyt ei puhuta karkista, ihme kyllä. Eikä muustakaan syötävästä, vaan isonsiskon tavoin ajattelin pysähtyä perjantai-illan iloksi perimmäisten ja tärkeiden asioiden äärelle. Nimittäin auttamisen. En tiedä onko jollain muilla sama tilanne (no isollasiskolla ainakin), että sattuisi omaamaan maailman ihanimman äidin. En kuitenkaan nyt kirjoita äidistäkään, vaan jostain mitä äidiltä tipahti tänään postissa. (Eilen tipahti ihan oikea postikortti ja sekin oli ihana, pääsee seinälle)

Nimittäin ystävyysranneke. Kyseessä ei todellakaan ole mikään ihan tavallinen ranneke, vaan tämmöinen ranneke. Eli ystävyyden rannenauha. Positiivarien nettisivuilla siitä kerrotaan näin:

Ystävyyden rannenauha -kampanja on ainutlaatuinen osoitus siitä, miten autettavat voivat olla itse aktiivisesti mukana rakentamassa omalle yhteisölleen parempaa tulevaisuutta. Heillä ei ole varoja uuteen kattoon tai kaivoon, mutta he osaavat tehdä taiturimaisia rannekkeita. Sido se ylpeänä ranteeseesi, muista kuka sen on tehnyt ja tiedä, että juuri hänelle ja hänen läheisilleen ystävyytesi osoitus on erittäin tärkeä.

Yhden rannenauhan valmistaminen vie aikaa 3-4 tuntia. Rannenauhat valmistetaan 32 perheen voimin Hikkaduwan Vaulakotan kylässä ja talkoisiin osallistuvat myös Ilolanvammaiskodin ja Toivolan lastenkodin asukit. Tule mukaan, rohkaise ihmisiä jotka haluavat itse auttaa itseään. Vaihda 10 euroa tuntien työn tulokseen ja saat itsellesi siitä taidokkaan muiston, jota voit kantaa mukanasi vaikka joka päivä"

10 eurolla ei toki maailmaa, eikä Sri Lankaa, pelasteta mutta alku se on tuokin. Ja hiukan rankahko viikko pyyhkiytyi mielestä kun keittiön pöydällä odotteli tuommoinen. Ja koska nyt tiedän miten hyvä mieli minulle tuollasesta tuli, haluan omalta osaltani varmasti laittaa hyvän kiertämään. Vaikka rannekkeen ostaminen on vasta pieni alku, niin väitän että joka kerta kun näen tuon ranteessani niin mielessä käy ajatus ja kysymys siitä mitä juuri minä voin pienellä elämälläni kenties tehdä. 

Puuh. Rakas koiraystävämme Elias on tänään syönyt Venlan kakkapökäleen (toki se oli ensin vähän kierinyt siinä), syönyt pari kenkää (ehdin onneksi väliin suht ajoissa) ja nyt se ei jätä nukkuvaa Venlaa ja sen hampaita rauhaan. Kovasti maistuis myös tuo em. ranneke. Ai miten niin se kaipais vähän puuhaa? Lääh puuh. Joskus muutama lisäkäsi tuommosen koiran leikittämisessä ois aika jees. 

Toipuva perfektionisti

Elämässä oon aina tehnyt parhaani. Koskaan se ei oo riittänyt. Mä en milloinkaan sano ei tai jätä hommia puolitiehen. Silloinkin ku saan jotain valmiiksi, mietin vaan miten sen olis voinu tehdä paaaaaaaljon paremmin. Eilen olin tilaisuudessa, missä eräs valtiotieteen tohtori Maija-Riitta Ollila puhu todella osuvasti ja ajatuksia herättävästi elämästä ja sen vaatimusten tasapainottamisesta. Tunnistin itteni hänen lähes jokasesta tunnollisuuteen ja korvaamattomuuteen pyrkimistä käsittelevästä ajatuksesta, mutta olin myös innoissani hänen ehdotuksista pysähtymisestä arkeen, istumisesta ja nautiskelusta. Päätin käyttää hyväksi kevään jo valmiiksi tarjooman uuden alun tunteen ja muuttaa tietosesti elämän suuntaa perfektionismista kohti parempaa arkea.

Tämä ei tarkota kuitenkaan sitä, ettäkö vain istuisin ja mietiskelisin koko päivän. Tänään aion siivota, pestä pyykkiä, laittaa ruokaa ja leipoa kakun huomisia illanistujaisia varten. En siks, että haluisin suorittaa ja olla ihmisyydessäni täydellisen tehokas, vaan siksi että loppujenlopuksi nautin arkea rytmittävistä rutiineista ja siitä, että saan lepuuttaa ajatuksia samalla kun kevätaurinko tulvii sisään siistin kodin ikkunoista.

Sen sijaan tänään en aio miettiä mistä keksin täydellisen graduaiheen tai murehdi täydellisen ja selkeen tutkimussuunnitelman tekemistä ja palauttamista ajallaan. En aio myöskään stressata mistä löydän juuri oikean –tai ees jonkun- työpaikan valmistumisen jälkeen tai missä elämä tulee olemaan vuoden päästä. En aio tuntee paineita pyörittää täydellistä kotia pölyttömillä nurkilla ja täydellisen harkitusti sisustetulla kodikkuudella. Enkä aio ajatella, et mun pitäis jollain lailla miellyttää jokaista ja olla mukana kaikessa.

Tänään aion elää tietoisesti tässä hetkessä ja nauttia arjesta. Aion ihailla tänään ostettuja tulppaaneja ja nautiskella pienensiskon jo loistaviksi kehumia Dops-keksejä (nam!). Kotona kiinnitän huomion pelkästään kauniisiin ja mukaviin asioihin, ja ihmisissä keskityn vaan kaikkien hyviin puoliin. Nautin siitä että olen minä tässä ja just nyt.

Ja ehkä tulen tekemään näin myös huomenna.

Hääaskartelut Vol. 1

Mulla on selkeesti taas ollu liikaa aikaa, jonka oon tällä kertaa käyttäny hääkutsujen/-paikkakorttien askarteluun. Itse morsianhan ei näistä vielä tiedä mitään, joten voi olla että on täysin vääränlaiset hänen makuun. Laitoin tänään mallit postiin, joten saa nähdä minkälainen tuomio tulee. jaiks!

Väreiltään näitten uskon kuitenki olevan oikeenlaisia, koska morsian haluaa nimenomaan hopeanharmaata ja keltasta yhdistettynä valkoseen. Häät on vasta syyskuussa, mutta parinviikon takaisita serkun häistä opittiin, et tällasia askartelujuttuja on vaan hyvä alkaa tekemään mahdollisimman aikasin. Ei tarvi sitte väkertää sataa paikkakorttia edellisenä iltana.

Tällaset kortit tuli

Tarkotuksena varmaan ostaa tota keltasta taustaa varten jotain kuvioitua keltasta paperia tai tapettia. Näihin mallikappaleisiin maalasin kuitenki taustan itse ja tässä kuvia senkin teosta. En tiiä kuitenkaan jaksaisinko ihan reiluun sataan korttiin noita maalailla. Tai no, mitäpä en tekisi maailman ihanimman morsianystävän eteen...

Lyijykynäluonnostelu

Oikean sävyn sekoitus

Maalit pintaan

Kukkien viimeistely valkoisella

Muheva keksiuutuus

Oon nyt jo muutaman päivän himoinnut noita uusia Kantolan Dops-keksejä ja aamunen Facebook-mainos oli viimeinen oljenkorsi. Kauppareissulla ne lähti mukaan ja mums mums vaan! Ihan kerrassaan parhaita. Ja juurikin maitoon dipattuna niin kuin käsketään, ei pelkältään oo mitenkään dominoa erityisempiä.

Kaiken kaikkiaan aika loistavaa mainontaa toi maitoon dippaus juttu. Eihän siinä sinällään oo mitään uutta ja ihmeellistä, koska käsittääkseni Ameriikanmaalla Oreoita ihan yleisestikin dippaillaan maitoon. Mutta koukku noissa Dops-mainoksissa on just se, että niitä mainostetaan nimenomaan maitoon dipattaviksi. Jos niitä ois mainostettu vaan kekseinä niin en ois ees ostanu. Mutta onneks ostin. Ihan naurettavan kalliitahan ne on, mutta noh, semmosta se on.

Ehkä näistä nyt sitten syntyy uusi Domino. Ken tietää.

Ameriikan Domino eli Oreo

Ei mikään huono idea haarukalla dippailla

Oreokuvat täältä ja täältä

Akateemiset synttärit

Olipas ihanaisen mukava viikonloppu - tai ainakin se perjantai-ilta. Sillon nimittäin juhlistettiin useiden opiskelukavereitten voimin meidän ainejärjestöä vuosijuhlien merkeissä. Syötiin ja juotiin hyvin, tanssittiin ja kuunneltiin (oikeesti!) mielen-kiintoisia puheita. Erityisen mukavaa oli pitkästä aikaa laittautua nätiksi ja syödä jonkun muun tekemää ruokaa. Puhumattakaan seurata miten likaset astiat vaan häviää pöydästä samalla kun itse vaan istuu ja rupattelee mukavia. Loppu viikonloppu menikin sitte melko rennoissa tunnelmissa tehden ei juuri mitään, joten ei siitä sen enempää...

Illan asu

Kerrassaan nautinnollista!

Kangastaulu

Voi hitsin vitsit kun mun ainoa visio uuden kodin sisustuksesta ei nyt mene ihan putkeen. Ruokapöydän vastaiselle seinälle olisi siis hakusessa joku kivan pirteä printtikangas, josta voisi itse pingottaa taulun. Alkuun ajateltiin jotain Vallilan kankaista, mutta ei taida oikein sopivan keltaista sävyä löytyä näistä. Takana oleva seinä maalattiin harmaaksi, eli esim. muuten ihanat mustavalkokuvat on vähän turhan tylsiä siihen värimaailmaan.

Tämä olis muuten mun suosikki, mutta tuo väri on aavistuksen ehkä liian vihreä (Vallila, Pengerkatu) 

Hauska, mutta ei sitä keltasta mitä haluttais (Vallila, Bulevardi)

Tässä olis väri melkeinpä oikein, mutta haluisin jotain vähän esittävämpää kuin puun (Vallila, Kelohonka)

Aika pirtsakka tämäkin, ehkä vähän liiankin joka suuntaan menevä (Vallila, Sirkus)

Tämä oli ehdotonsuosikki, mutta tuo printti on iiiiihan liian korkea normaalin kokoselle seinälle (Marimekko, Kulkue)

Voi koiruus

Oi voi kun meillä on hupaisa koira. Valitettavasti kuvamateriaalia sen touhuista ei tähän hätään oo, mutta se on nyt viimeset 10 minuuttia touhunnut seuraavaa. Löysi jostain sohvan alta sählypallon ja työntelee sitä ympäriinsä. Kun pallo lähtee vierimään pois, se vaanii ihan paikallaan palloa niin kauan kunnes se on aaaaivan paikallaan. Sitten taas tassulla uus tökkäsy.

Näin pieni ja kaunis se on joskus ollut. Nyt se on vaan iso ja komea.

Lämmintä päähän

Nyt loppu kutominen! Oon löytäny itestäni jonkinmoisia addiktin piirteitä ton neulomisen suhteen, minkä johdosta kuvassa näkyvät pipot valmistu kahdessa päivässä. En oo todellakaan mikään nopea tai kokenut kutoja, mutta oon vaan käyttäny yksinkertasesti kaiken ylimääräsen vapaa-ajan tohon aktiviteettiin viime päivien aikana. Poikaystävä alko jo huolestumaan ku laitoin kellon aamulla soimaan aikasemmin et ehdin kutoa pari riviä ennen kouluun lähtöä. Hahh, ehdin kutoa monta! ...tosin taisin myöhästyä vähän luennoilta.

Onhan tuo antoisa harrastus ja on kiva kun saa omannäköisiä asusteita käyttöön, mutta nyt on tämä touhu saanut aivan liian suuren yliotteen mun arjesta.

Siispä puikot nurkkaan ja huomiseen tenttiin lukeminen alkaa nyt!

Tuunausjuttuja

Piti tulla nopsaan laittamaan tänne ylös kun löysin Kemikaalicocktailista niin jänskän ja hauskan jutun. Nimittäin tuommosen tyttösen joka ihan mielettömän hienosti maalaamalla tuunaa kenen vaan juttuja. Mahtavia! Ja ihan wink wink vaan Isollesiskolle, että tuota vois varmaan itekin koittaa. Täältä voi katsella lisää. 

Ja noista kengistä tuli mieleeni Marimeon ja Conversen yhteistyötennarit. En ehkä voi vastaanottaa kevättä ilman niitä...Mitäköhän ne maksaa ja mistä saan ne käsiini... 

Nyt on pakko viedä koirakaverit ulkoilemaan. Kunhan ipodi latautuu ni saan äänikirjan kaveriksi :)