Elämän musiikkia

Viime aikoina kirjoittaminen on ollut vähäistä. Lähinnä siksi, ettei ole tapahtunut juuri mitään mainitsemisen arvoista. Nyt on tapahtunut. Sellaista, mistä ajattelin ensin pysyä visusti hiljaa, mutta myöhemmin totesin, että se olisi hölmöä. Koska se on vaan elämää sekin.

Tähän astisen elämän tärkein parisuhde saatettiin päätökseen. Melko lailla sulassa sovussa ja ilman suurta draamaa. Mutta kuitenkin.

Elän elämääni pitkälti musiikin kautta, ja erityisesti nyt oon huomannut miten valtava merkitys musiikilla on mielialaan, ajatteluun ja koko fiilikseen. Eron jälkeen olis kai oikeutettua vetää verhot kiinni ja vollottaa pimeässä kuunnellen all-by-myselffiä tai jotain muuta yhtä itsetuhoista. Monet varmasti tekee näinkin. Itse en siihen halua suostua. Toisaalta myös joku Beyoncen ”Single Ladies” olis ehkä tähän hetkeen vähän too much.

Oon ajautunut kuuntelemaan musiikkia, joka tekee itselle vähän haikean olon, mutta josta löytyy myös sellainen toivon pilkahdus. Anna Puun Kaunis Päivä, Lauluyhtye Viiden Maaliskuun musiikkia ja Haloo Helsingin Viimeinen Maalissa osuu aika hyvin yksiin oman elämäntilanteen kanssa. Ja SMG:n Kaunis Marjaana on samaan aikaan ajatuksia herättävä ja hymyilyttävä. Onhan noita muitakin. Oikeestaan lähes kappaleesta ku kappaleesta pystyy löytämään juuri sen sanoman minkä haluaa kuulla. Ja se musiikissa onkin aika hianoa!

Sitten ihan yhtäkkiä, pieninä hetkinä elämä tuntuu hymyilevän ja olevan täynnä mahdollisuuksia. Joista mihinkään ei tarvitse kuitenkaan tarttua heti. Jos ei just nyt huvita. Silloin kun tulevaisuus on tuntematon ja mennyt on pyyhkäisty pois, on vähän niin kuin pakotettu elämään tässä hetkessä. Ja mukavalla musiikilla se hetki on yleensä hyvä.

- ~ - ~ - ~ - ~ -

Pakko vielä lisätä pienellesiskolle tämä Jipun Kaksi kauneinta. Vaikka onkin vähän surumielinen. Mutta mulla on maailman paras pienisisko. Ja se on maailman tärkein.

Kuvat weheartit ja touchpuppet

Kiva asu

Käytiin eilen pienensiskon kanssa kiertelemässä vähän vaatekauppoja. Ihan muuten vaan. Kun nyt satutaan asumaan samassa kaupungissa ja se on niin helppoa. Yksi puhelinsoitto ja bussimatka ja -kappas vain!- sitä ollaan maailman parhaan shoppailu(tai minkä tahansa-)kamun kanssa Kampissa.

Piti oikein laittaa tänne blogiin asti mun kiva asu. Kivan siitä teki tuo Marlboro Classicsin alennusmyynnistä löytynyt liivi.  "Hauska", sanoi pienisisko. Olipas kiva lähteä näissä aamulla töihin. Pieniä iloja.

Muuten elämään kuuluu hyvää. Muutoksia ja mietiskelyä, erkanemisia ja uusia alkuja. Mutta kaikkea ihan hyvää.

Silkkaa tuhlausta

Mulla ei oo tapana kauheesti huudella mihinkään työhöni liittyvästä. Mutta joskus tuntee olevansa etuoikeutettu työskentelemään näin fiksujen ihmisten kanssa. 

"Elämänenergia toimii täysillä tässä ja nyt. Harharetket huomiseen vievät polttoainetta jonnekin avaruuden mustiin aukkoihin. Silkkaa tuhlausta." Täällä.

Ja koska tunnistan itessäni ihan hirmuisen paljon tätä huolehtimisen mestari, olen vähän huolissani. Siitä että pitäisi huolehtia vähemmän - ja hassutella enemmän.

"Worry is Like a Rocking Chair – Joel OsteenYou might be rocking away, and it might feel like you’re getting somewhere; but in the end, you are exactly where you started."  Täällä. Kuva samasta paikasta. 

-PS:

Mökötetään vähemmän ja lauletaan enemmän

Aijjai ku loistavaa. Kuulin tän tänään metroasemalla spotifyssa maanantai-soittolistalta ja oon koittanu ettii että mikähän se oikeen oli. Ku en sillon heti muistanu kattoa. Ja saatanpa hyvinki olla nähny nää livenäkin. Ehkä. Flowssa kesällä. Tai ainaki joku ihan samanlainen se oli.

Mutta kuunnelkaas. Ja ton alun yli sitte! Koska ku se rallatus lähtee kuulkaa pärähtämään korviin kylmällä ja mutruhuulia täynnä olevalla metroasemalla ni eihän siinä voi ku hymyillä. Leveästi.

Ku lähin rautatieaseman metron liukuportaita ylös niin viereisillä liukuportailla joku typykkä teki vielä jotain hymyilyäkin reteempää kuunnellessaan musiikkia.

Se laulo. Joo'o! Okei, se saatto olla hieman kehitysvammainen, mutta se oli hienoa se! Miettikää nyt miten hienoa ku ihmiset lauleskelis sitä musiikkia mitä ne kuuntelee. Mä kuuntelin kyllä siinä kohtaa Black eyed peasin Boom boom powta. Sen laulaminen oiskin ollu vielä reteempää! Noh, next time baybe.

-Piän sisko.

Joko ny on kevät?

Tuli meinaan ystäviltäni Aubinilta ja Willsiltä viestiä, että näin alkaisi olla... New spring collectionia mainostavat. Ja taas ois vaikka sun mitä. Harmi kun näiden riepujen ostaminen ei edistä kylppäriremppaa yhtään. Joka ei muuten edisty lainkaan. Tän päivän tarjouksen antaja ilmotti ettei viiti ajaa ku tuli niin paljon lunta. Se on sitä liiketoimintaa ystäväiseni! Mäki taidan ens viikolla hakee joka aamu Makuunista karkkia ja linnottautua sohvalle kun sataa lunta. Tai ei muuten vaan huvita. 

Tiesittekö muuten että Aubin & Willsin nettisivuilla on paljon muutakin ku vaatteita. Kiva blogi ja vaikka mitä. Ja onko niillä muka elokuvateatterikin? Haha. Kaikkee kivaa kuiteskin.

PS. Hiljaisuudesta huolimatta meille kuuluu hyvää! ... Jos yhtä penteleen diplomityötä ei lasketa.

-piän sisko.

PS. Isompi sisko: Joko meiän paketti on tullu? En oo muuten maksanu siitä. Vielä.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Ajattelin opetella nörtiksi K:n jalanjäljissä. Tästä se lähtee...

-pienisisko.

Pienen kylpyhuoneen remontti

Oon nyt aikamoisen innoissani virtuaalisisustellut koko pitkän viikonlopun. Lähinnä meiän 2,1 neliön spa-osastoa. Siitä tulee varmasti hiano! Enää tekijä, rahat ja materiaalit puuttuu. Mutta ne on vaan hienosäätöä. Suuret linjat alkaa hahmottua... Meiän kylppärihän on ihan tosi pieni. Pikkuruinen suorastaan. Se ei kuitenkaan tarkota että sitä ois ihan ilmasta rempata. Mutta koska neliöitä on noin vähän niin lattiaan aiotaan ostaa vähintäänkin jotkut smaragdilaatat. Koska 2 neliötä norsunluutakaan ei voi maksaa kovin paljoa...

Google sketch upissa hahmottelin tätä spa-osastoa ja tällasta siitä ehkä aikoo tulla. Tai sitten mahdollisesti wc-pönttö ja lavuaari ois suihkun paikalla ja suihku lavuaarin paikalla. Mutta näin nyt alkuunsa lähin miettimään. Laatat tai mitkään materiaalit ei pidä paikkaansa, niitä pitää miettiä vielä erikseen. 

Laajennushaaveista ollaan luovuttu ihan vaan rahan puutteen vuoksi. Siihen tarvis kaiken maailman luvat ja pelkästään se laajennusprojekti maksais noin tonnin enemmän. Siihen sitten tietty tupla työhinta ja materiaalit niin se ois varmaan semmonen reippaasti yli 10 kiloeuron juttu. Eli ei ehkä nyt. 

Ideana kuitenkin siis se, että pöntön päälle jos saisi jatkumaan n. 30cm leveän tason. Sen pitäis olla sen verran korkeella että vessan mahtuis vetämään/painamaan. Ja pitäis pohtia tuo pöntön huolto. Että miten paljon se tarvii tilaa ympärilleen. Tai jos pöntön vasemmalla puolella ois kaponen hylly, niin tasoon vois harkita jotrain saranasysteemia. Että se nousis tuohon lavuaarin päälle huoltotoimenpiteiden ajaksi ettei ihan koko tasoa tarvis purkaa jos tulee jotain. 

Kulmassa olevat putket siis koteloidaan pois näkyvistä ja kattoa madalletaan n. 20 cm jotta sinne saa sähköt piiloon. Suihku tulee varmaan ihan vaan verhon taakse. 

Alunperin aattelin että haluun vaan ison koko seinän kokosen peilin mutta hyvähän sinne on saada taakse putelit ja meikit. Ikealla on oikeinkin kiva godmorgon kaappi joten saattaapi olla että se hankittais. 

Peilikaapin yläpuolelle katon rajaan sais vielä ylöspäin aukeevan pyyhekaapin. Varmaankin Ikean Faktumin. Ja sen alle jotkut lamput. Ellei sitten löytäis tollasta teatteripeilityyppistä ratkasua. Ei hullumpi sekään. 

Tällasta tällä kertaa. 

-pienisisko.

Laiska sisustaa

Meinattiin että josko vihdoin rupeis saamaan noita valokuvia seinille. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, joten photoshoppailtu niitä nyt ainakin on. Saas nährä josko ne pääsis ihan seinälle asti.

Wescon roskiksestakin oon tässä vähän salaa haaveillu. Se oisi niin komia. Mutta se nyt on vaan tuommonen haave. 

Nyt kun tässä ryhdyin oikein suunnitteluhommiin, niin löysin paljon paremman idean valokuvien ripustamiseen kun jotkut valokuvakehykset. Ne on niiiin 2011...

Kuva täältä

.pienisisko.

Warm up and become a ballerina

Eksyin tänään balettitunnille. Aktiivisen (jos se nyt koskaan sellaista olikaan) balettiharrastuksen päättymisestä on reilu kymmenen vuotta, joten pienenä shokkinahan tuo tuli. Eksyminen tapahtui siis aivan vahingossa, koska luulin meneväni balletoneen, mutta ajatus kevyestä joogamaisesta jumpasta muuttuikin ihan oikeaksi balettitunniksi. Ei ne muut tytöt siellä nyt ihan mitään prima ballerinoja onneksi ollut, mutta oli niillä tossut, trikoot ja nutturat, osalla oikein balettipuvutkin.

Nuoruuden balettiharrastuksen verestelyn lisäksi opin tänään kantapään kautta, miksi ennen mitä tahansa liikuntasuoritusta pitäisi lämmitellä. Menin tunnille täysin kylmiltään (moka!), ja jo ensimmäisten tendujen ja rondejen jälkeen alkoi pohkeitten krampit ja jalkaterien suonenvedot. Ei hyvä. Tunnin jälkeen oli vaikeuksia kävellä kotiin ja huomenna voi tehdä vielä kipeämpää.

Balettiharrastuksen uudelleenaloittamisen takkuilemisesta syytän siis täysin kylmiä lihaksiani. Jos vielä ensi viikolla uskaltaudun samaan paikkaan, olen varmasti todella lämmin, vetreä ja hyvä. Muistakaa siis lämmitellä.

It's the most wonderful time of the year

Jos vuodesta pitäisi valita joku yksittäinen juhla suosikiksi, peittoaisi joulu ja sitä edeltävä joulunaika kaikki muut juhlat ja tapahtumat aivan mennen tullen! Rakastan (kyllä, tässä voin käyttää näinkin voimakasta sanaa) joulua, sen tuoksuja värejä, ääniä ja koko tunnelmaa.

Tänä vuonna joulun aika on kuitenkin ollut kovin erilainen edeltäviin vuosiin verrattuna. Marraskuussa aloitetut rauhalliset jouluaskartelut vaihtuivat kertaheitolla uuden työn opetteluun ja kiireisiin työpäiviin. Normaalisti olisin ehkä enemmän jaksanut tuoda joulua kotiinkin - varsinkin kun uusi sellainen on juuri hiljattain saatu ihan kodin tuntuiseksi. Kuitenkaan työpäivien jälkeen ei vain ole yksinkertaisesti jaksanut; fyysinen ja henkinen uupumus uuden opettelusta on vienyt voimat ja jouluaskareet ovat jääneet sinne marraskuulle. Nämä kuvat eivät siis ole meidän kotoa, vaikka hiukan niin toivoisinkin. Ehkä sitten ensi vuonna.

Tänä vuonna saan kuitenkin ensimmäistä kertaa kokea millaista on todella nauttia joulun tuomasta henkireiästä työtä tekevän arjen keskellä. Huomenna töistä lähtiessä voinkin ehkä todella tuntea ansainneensa joulun...jos nyt niin voi sanoa. Ainakin uskon että osaan nauttia siitä vielä aikaisempaakin enemmän. Koristeiden,  lahjojen ja suklaan lisäksi aion nimittäin nauttia siitä paljon puhutusta joulun rauhasta. Siitä ettei ole pakko herätä aikaisin tai mennä mihinkään jos ei halua. Voi vain hengähtää hetkisen mukavien ihmisten seurassa. Ja syödä rauhassa suklaata oikein nautiskellen. Erittäin rauhallista ja rentouttavaa joulua kaikille!