Onni on...(nro 23)

Lyhyestä virsi kaunis. Onni on yhdessä jaetut aamut, jolloin hesarin lukemisestakaan ei tule riitaa. Kuva on vinksin vonksin, jotta sinä, rakas lukijani saisit niskajumppaa. <3

Syksyn ykkösvälipala

Silloin kun pimeetä tulee ennen kuutta ja maha mököttää aamupalasämpylöitä ja mäkkilounasta, on välipalalla astetta enemmän väliä. Kun oikein mietin mitä tekisi mieli ja lueskelin jos jonkinnäköisiä raakaruoka- yms. blogeja, päädyin johonkin missä ei ole maitoa eikä vehnää. Pelkästään kaikkea hyvää ja rouskuvaa.

Myönnettäköön että näitä ruokajumalablogeja lueskellessa tuli semisti semmonen olo että voi hyvänen aika jos syöminen on noin hankalaa niin kannattaako edes vaivautua. Mutta monissa niissä on ihan pointtia. Ruuastahan pitäisi tulla sekä hyvä mieli että olo. Ja tästä tuli.  Olkoon se siis mun henkilökohtainen superfoodini.

Ja vaikka suklaa on aika hyvää, niin ehkä tällä voi joskus korvata edes pari palaa. Siispä - omenaluumuherkku, olkaa hyvät.

1 suomalainen omena (kaikki ainekset mielellään tietty luomua/ muuten vaan onnellisia)

kourallinen kuivattuja luumuja

kourallinen pilkottuja pähkinöitä

kanelia, kardemummaa ja muita jouluisia mausteita

hunajaa

- Omena, luumu ja pähkinät paloiksi. Päälle hunajaa ja mausteita. Kasa kuppiin ja syksyn ykkösvälipala olkoon valmis.

PS. Mulla ei todellakaan ollu mitään luomuaineksia, mutta oishan se toki kiva jos olis ollut. Pitäis myös ehkä ulkoistaa toi kuvaaminen niille (tai sille) joka sen osaa. Oon aika huono.

Onni on... (nro 22)

Parhautta on olla tiistaisin yksin kotona kun K on opiskelumatkoillaan Lappeenrannassa ja Elias köllöttelee lattialla rauhassa. Sillon telkkarista tulee lemppariohjelma ja kynttilät palaa. Syksy saa tulla ja viipyä pidempäänkin. 

Onni on pienissä hetkissä. Juustonaksuissa ja omassa rauhassa. 

T. pienisisko.

Valloittava villa

Taas huomaa että on syksy, kun oon jälleen täydellisesti hurahtanu kutomiseen. Jännää miten sitä kesällä ei tuu mieleenkään ruveta luomaan silmukoita ja väkertämään jotain pisteleästä villalangasta. Mutta kappas vaan, kun illat alkaa pimetä, niin villalanka alkaa tuntua ihanan pehmeälle, turvalliselle ja kotoisalle materiaalille.

Tälle syksyä on valmistunu jo ties kuinka monta pipoa ja yks neulepaita. Vaatekappaleihin hetkellisesti kyllästyneenä, keksin tehdä tällaisen hienon ruukunpäällisen. Ja seuraavana tulossa tyynynpäällinen. Pitänee varoa, ettei oo kohta koko koti neulomusten peitossa, heh-heh.

I varmaan jo aattelee et oon ihan päästäni vialla, ku niin intohimoisesti vaan kudon. Mutta antaa sen kurtistella kulmiaan ja myhähdellä minkä kerkiää. Mulla vaan puikot viuhuaa!

Oikeaa elämää

Kävin tänään Suomalaisessa kirjakaupassa työjuttujen perässä ja tajusin että tänään haluan lukea kirjaa. Ahistaa tämmönen ikuinen tietokoneen käyttö. Tuntuu ettei tässä elämässä tuu nykyään muuta tehtyä kun istuttua tietokoneen ääressä. Töissä kaiket päivät ja illat kaiken maailman juttuja lueskellen. 

Ihan oikeesti todella rasittavaa. Varsinkin kun tä tietokone on ihan juntturassa. Tuntuu että mieli on ihan yhtä jumissa kun tä jumittava konekin. Kulkee vähän niinku hidastetussa elokuvassa. R-a-s-i-t-t-a-v-a-a. Ei mulla  sinällään oo mitään tietokoneita tai nettiä vastaan, mutta joskus vaan tulee raja vastaan tämmösen virtuaalisuuden kanssa. Tässä yks päivä huusin K:lle että nyt jumankauta laitetaan nä koneet kiinni ja tehään jotain oikeeta, jotain millä on jotain väliä. Keitettiin sitten kahvit ja syötiin pullaa keittiön pöydän ääressä. K oikein napitti kauluspaidan ylänappia myöten kun oli niin perinteinen tilanne. 

Ja se on musta sata kertaa oikeempaa elämää kun päätön netissä leijuminen. On sillekin tietysti aikansa ja paikkansa, mutta se paikka on jossain muualla kun mun elämässä 12 tuntia päivässä. Eikä me nyt ihan jatkuvasti ollakaan koneella niin paljoa, mutta ihan tosi paljon kuitenkin. K kun nyt sattuu olemaan tommonen nörtti. Anteeksi, datailija. 

Nyt siis laitan linssikeiton liedelle, sytytän kynttilät ja luen kirjaa. Sitä ennen rapsuttelen vähän mun lempikoiraa. Sillä on hieman rankkaa kun se ei saa enää hyppiä sänkyyn köllimään. Tänään oon siis komentanu sen alas tempur-tyynyltä köllimästä noin 12 kertaa. Raukkaparka.

Uutuuksia

Koska silmälasit ottivat tossa edellisyönä hiukan osumaa erään nimeltämainitsemattoman koiran hampaiden kanssa, kävin tänään tilaamassa Specsaverilta uudet. Ihan kaksin kappalein, kun oli semmonen tarjous päällänsä. 

Vihdoin ja viimein raaskin myös ostaa kunnon talvitakin. Siis ihan oikean toppatakin. Viime talvena siitä jo haaveilin, mutta sillon ei rahat moiseen kuiteskaan riittäny. Nyt kun ollen tämmöinen työssäkäyvä asuntovelallinen niin uskaltauduin panostamaan Fjällrävenin Nuuk Parkaan. Se on kyllä kovin hieno. 

Saksasta asti tilasin takin, joten saa nähdä tuleeko se ennen ens juhannusta perille. Kaksi saksankielistä kirjettä oon jo ko. nettikaupasta saanut ja Googlekääntäjä ystävällisesti kertoi että takki postitetaan heti kun frau takkikauppias saa sen käsiinsä. Odotella sopii siis.

-ps.  

Sitruunakeksin tuoksuinen koti

Eilen leikin taas hyvää kotivaimoketta ja päätin ilahduttaa miestä ja Oulussa kyläilevää pientäsiskoa puhtaan näköisellä ja tuoksuisella kodilla. Ajattelin että oikein pesen lattiat, että tulee semmoinen hyvä tuoksu koko kotiin.

Mutta toisaalta, hyvälle tuoksuu myös keksit ja jotenkin keksien tuoksu tuntui vieläkin houkuttelevammalta kuin puhtaat lattiat. Päätin siis yhdistää sitruunasaippuanraikkaan lattian ja vastapaistettujen keksien tuoksun tekemällä inkivääri-sitruunakeksejä. Vähän niikun kaks kärpästä yhdellä iskulla siis.

Siivoilun jälkeen leivoin pari pellillistä keksejä ihanan siistissä kodissa. Valitettavasti uunista pöllähti kuitenkin keksin tuoksuun sekoittunut viime sunnuntaina paistetun kalan haju, joten se siitä raikkaudesta.

Keksit oli kuitenkin ihan maukkaita ja kotikin on vielä pysynyt suht siistinä.

Mukavaa viikonloppua siis!

Taulu

Tein taulun, josta kerrankin tuli sellainen että jopa tykkään siitä. Ongelmana vaan on että meillä ei ole kotona sille mitään paikkaa. Kaikilla seinillä on jo jotain, tai sitten seinätilaa on niin vähän että taulu näyttäisi vaan ahdistuneelta ja tyhmältä.

No, meillä saattaa hyvinkin olla muutto edessä tässä jossain vaiheessa lähitulevaisuutta, joten ehkä uusi koti tarjoaa paikan taulullekin. Tällä erää se saa hengailla tuossa lattialla seinään nojaillen...

Menovinkki: Art&Design Villas

Huomaatteko, oon ruvennu vinkkailemaan asioista. Koska isolle siskolle vinkkailen näitä ihan oikeassa elämässäkin, tänne kirjoitan ne lähinnä vaan oman muistin tueksi. Ihana ilmasu muuten. 

Siispä, olin viikonlopun työreissulla tutkailemassa Saimaan ympäristöä ja nähtiin ihan miälettömiä kohteita, mutta Anttolanhovin Art&Design Villat oli kyllä aivan supermiälettömiä. Suosittelen todella lämpimästi. Hintaahan näille nyt jonkun verran tulee, mutta koska ne on usein 4-6 hlön, niin aika hotellihinnoissa/pää mennään. Villat löytyy Mikkelin läheltä Saimaan rannalta. 

Anttolanhovin palvelu oli muutenkin esimerkillistä ja ruoka sekin miäletöntä. Voin siis lopettaa ylistämisen ja sanoa että minä suosittelen. 

PS. Vaikka kuvat onkin Anttolanhovin nettisivuilta, niin ne ei oo mitään siirappisia mainoskuvia. Siellä meinaan ihan oikeesti oli just tollasta. Vihdat ja kaikki. 

-ps.

Syksyä ja musiikkia - Onni on... (nro 21)

Onni on nauttia auringosta silloin kun voisi ihan yhtä hyvin olla kylmää, märkää ja myrskyisää. Tämä aamupäivä on ollut ihana. Oikeastaan ihan täysin siksi, että tänään paistaa aurinko eikä sada vettä tai myrskyä.

Onnellista syyspäivää tahdittaa tän hetken suosikkiartisti Jaymayn syksybiisi...