Aikuisten potkupuku (Onni on... nro. 29)

Tää ilta on menny naaaautiskellessa, kun saan olla yksin (Elias-koiran kanssa) siistissä kodissa ja löhöillä tekemättä yhtikäs mitään. Päällä maailman paras en-tee-mitään-asu, elikkäs aamulla ennen töitä Hulluilta Päiviltä napattu One Piece jump in.

Tällanen potkupuku päällä voi tuntee olevansa jollain tapaa coolisti lapsi ja oikeutettu löysäilemään ja velttoilemaan. Juurikin sitä kaipasin pikkuisen onnen hetken tekemiseen. Koska onni on ottaa rennosti sillon kun sitä kaipaa eniten.

Kuvassa en ole minä, mut sama jump in -lököpuku mulla on. (kuva One Piece verkkokaupan sivuilta)

Onni on...(nro 28)

Välillä sitä elämässä pysähtyy kattomaan ympärilleen ja hymähtämään että hitsi ku menee hyvin. Maailmanvallottajahetkinä kaikki näyttää ihan pikkusen kauniimmalta ja valosammalta kuin eilen. Silloin tulee semmonen olo että hemmetti jos koko maailma olis yhtä fiksu ja hauska ja kaunis ja mahtava ku minä, niin kylläpä vaan menis muuten  hyvin!Sitä miettii että mitä nä kaikki täällä kulkee selkä kyyryssä ja suu mutrulla vaikka maailma on niin hitsin hiano paikka olla!

...Kunnes sitten lintu plöräyttää tavarat takaraivoon tai pakettiauto heittää kuralätäkön kaaressa päälle. Tai Elias säntää auton perään Helsinginkadulla ja talutushihna ratkee liitoksistaan.Ihan vielä tätä hurjaa paimentajaa ei kuitenkaan kutsunu ikivehreät lammasfarmit yläilmoissa. Puoltoista autoa se kerkes katsastaa tossa Hesarilla ennen ku se huomas jotain jännää siinä vapaudentunteessaan. Ja luikki kiltisti takas hihnaan kun vähän kutsu. Puuh.

Onni on tuntea joskus että koko maailma on meitä varten.

-pienisisko

Räpellä ite -taulut

Oon vähän tässä uuden kodin kunniaksi verestaäny photoshoptaitojani ja tehny ite tämmösiä tauluja. Tai nää nyt on vaan tämmösiä. Mutta tulee kuitenki halvemmaksi ku (kylläkin hirveen kivat) theresesennerholtit ja muut. Tä viinihomma on ihan googlen kuvahausta idealtaan varastettu ja sen oonkin itseasiassa jo luvannu muutenvaanlahjaksi keittiiöön yhelle siskojakin kovemmalle viininjuojalle. 

David Nichollsin One day on kaikessa hömppyydessään mahtava kirja. Siksi se ansaitsee päästä paraatipaikalle meidän uuden kodin seinällä. Jotenkin se sopii hirmuisen hyvin mun ja siskon elämänmyllerryksiin ja viime aikojen fiksuihin valintoihin. 

Kymmenisen vuotta sitten me vielä siskon kanssa oltiin kovasti toistemme hiuksissa kiinni. Revittiin ja potkittiin ja lyötiin minkä kerettiin. Pienisisko kärsi myös mustasta silmästä. Ihan niin rajusti ei enää tapella kun unohdan kaapin ovet ja ripsiväripurkit auki tai lainaan hiukan liikaa pinnejä ja sen sadannenensimmäisen pinnin. Tai edes sillon kun kahvinkeitin jää pesemättä ja leivänmurut pöydälle. Mutta pinnankiristämistä tämä seesteinen yhdessäasuminen välillä vaatii. Isolta ja pieneltä siskolta. Mutta hei, For you a thousand times over. 

-pienisisko. 

Tervetuloa takaisin

Kiva nähdä taas. Ison ja pienen siskon elämässä on tapahtunut niin isoja kuin hiukan loivempiakin mutkia ja u-käännöksiä, että blogi on ollut talvitauolla.

Kalliossa tiet on lumettomat, kadunmiehet kömpineet koloistaan Hesarille ja koirapuistossa tarkenee seistä ilman pipoa. On siis vihdoin kevät ja tuntuu varsin kivalta palata tännekin.

Isosiskoa ei tarvi enää moikata ihan pelkästään virtuaalisesti koska meidän elämien tukikohdat on seinän takana toisistaan. Vieläpä ihan ohuen pahviseinän. Eli meistä on tullut kämppiksiä! Täällä kirjoitetaan siis jatkossa meidän yhteisestä elosta Kallion kupeessa Helsingissä ja kivoista ja melko kivoista paikoista joihin elämä meitä keinuttelee.

Tervetuloa takaisin isosisko.



PS. Tiedän että on internetpoliisien mielestä tosi väärin kopioida toisen kuvia ilman lupaa. Anteeksianteeksianteeksi. Mutta Joeri de Schutter vaan on parempi kun minä. Ja halusin jakaa nämä kauneudet.

-pienisisko.

Vaahterajäätelö

Onko mulla vaan nälkä, vai vaikuttaako tämä Ben & Jerry's jätskiuutuus todella, toooodellaaa herkulliselle? Vaahterasiirappi ja pecanpähkinät kinuskiin yhdistettynä ei yksinkertaisesti voi olla muuta kuin toimiva kokonaisuus!

Pitänee testata.

Elämän musiikkia

Viime aikoina kirjoittaminen on ollut vähäistä. Lähinnä siksi, ettei ole tapahtunut juuri mitään mainitsemisen arvoista. Nyt on tapahtunut. Sellaista, mistä ajattelin ensin pysyä visusti hiljaa, mutta myöhemmin totesin, että se olisi hölmöä. Koska se on vaan elämää sekin.

Tähän astisen elämän tärkein parisuhde saatettiin päätökseen. Melko lailla sulassa sovussa ja ilman suurta draamaa. Mutta kuitenkin.

Elän elämääni pitkälti musiikin kautta, ja erityisesti nyt oon huomannut miten valtava merkitys musiikilla on mielialaan, ajatteluun ja koko fiilikseen. Eron jälkeen olis kai oikeutettua vetää verhot kiinni ja vollottaa pimeässä kuunnellen all-by-myselffiä tai jotain muuta yhtä itsetuhoista. Monet varmasti tekee näinkin. Itse en siihen halua suostua. Toisaalta myös joku Beyoncen ”Single Ladies” olis ehkä tähän hetkeen vähän too much.

Oon ajautunut kuuntelemaan musiikkia, joka tekee itselle vähän haikean olon, mutta josta löytyy myös sellainen toivon pilkahdus. Anna Puun Kaunis Päivä, Lauluyhtye Viiden Maaliskuun musiikkia ja Haloo Helsingin Viimeinen Maalissa osuu aika hyvin yksiin oman elämäntilanteen kanssa. Ja SMG:n Kaunis Marjaana on samaan aikaan ajatuksia herättävä ja hymyilyttävä. Onhan noita muitakin. Oikeestaan lähes kappaleesta ku kappaleesta pystyy löytämään juuri sen sanoman minkä haluaa kuulla. Ja se musiikissa onkin aika hianoa!

Sitten ihan yhtäkkiä, pieninä hetkinä elämä tuntuu hymyilevän ja olevan täynnä mahdollisuuksia. Joista mihinkään ei tarvitse kuitenkaan tarttua heti. Jos ei just nyt huvita. Silloin kun tulevaisuus on tuntematon ja mennyt on pyyhkäisty pois, on vähän niin kuin pakotettu elämään tässä hetkessä. Ja mukavalla musiikilla se hetki on yleensä hyvä.

- ~ - ~ - ~ - ~ -

Pakko vielä lisätä pienellesiskolle tämä Jipun Kaksi kauneinta. Vaikka onkin vähän surumielinen. Mutta mulla on maailman paras pienisisko. Ja se on maailman tärkein.

Kuvat weheartit ja touchpuppet

Kiva asu

Käytiin eilen pienensiskon kanssa kiertelemässä vähän vaatekauppoja. Ihan muuten vaan. Kun nyt satutaan asumaan samassa kaupungissa ja se on niin helppoa. Yksi puhelinsoitto ja bussimatka ja -kappas vain!- sitä ollaan maailman parhaan shoppailu(tai minkä tahansa-)kamun kanssa Kampissa.

Piti oikein laittaa tänne blogiin asti mun kiva asu. Kivan siitä teki tuo Marlboro Classicsin alennusmyynnistä löytynyt liivi.  "Hauska", sanoi pienisisko. Olipas kiva lähteä näissä aamulla töihin. Pieniä iloja.

Muuten elämään kuuluu hyvää. Muutoksia ja mietiskelyä, erkanemisia ja uusia alkuja. Mutta kaikkea ihan hyvää.

Silkkaa tuhlausta

Mulla ei oo tapana kauheesti huudella mihinkään työhöni liittyvästä. Mutta joskus tuntee olevansa etuoikeutettu työskentelemään näin fiksujen ihmisten kanssa. 

"Elämänenergia toimii täysillä tässä ja nyt. Harharetket huomiseen vievät polttoainetta jonnekin avaruuden mustiin aukkoihin. Silkkaa tuhlausta." Täällä.

Ja koska tunnistan itessäni ihan hirmuisen paljon tätä huolehtimisen mestari, olen vähän huolissani. Siitä että pitäisi huolehtia vähemmän - ja hassutella enemmän.

"Worry is Like a Rocking Chair – Joel OsteenYou might be rocking away, and it might feel like you’re getting somewhere; but in the end, you are exactly where you started."  Täällä. Kuva samasta paikasta. 

-PS:

Mökötetään vähemmän ja lauletaan enemmän

Aijjai ku loistavaa. Kuulin tän tänään metroasemalla spotifyssa maanantai-soittolistalta ja oon koittanu ettii että mikähän se oikeen oli. Ku en sillon heti muistanu kattoa. Ja saatanpa hyvinki olla nähny nää livenäkin. Ehkä. Flowssa kesällä. Tai ainaki joku ihan samanlainen se oli.

Mutta kuunnelkaas. Ja ton alun yli sitte! Koska ku se rallatus lähtee kuulkaa pärähtämään korviin kylmällä ja mutruhuulia täynnä olevalla metroasemalla ni eihän siinä voi ku hymyillä. Leveästi.

Ku lähin rautatieaseman metron liukuportaita ylös niin viereisillä liukuportailla joku typykkä teki vielä jotain hymyilyäkin reteempää kuunnellessaan musiikkia.

Se laulo. Joo'o! Okei, se saatto olla hieman kehitysvammainen, mutta se oli hienoa se! Miettikää nyt miten hienoa ku ihmiset lauleskelis sitä musiikkia mitä ne kuuntelee. Mä kuuntelin kyllä siinä kohtaa Black eyed peasin Boom boom powta. Sen laulaminen oiskin ollu vielä reteempää! Noh, next time baybe.

-Piän sisko.

Joko ny on kevät?

Tuli meinaan ystäviltäni Aubinilta ja Willsiltä viestiä, että näin alkaisi olla... New spring collectionia mainostavat. Ja taas ois vaikka sun mitä. Harmi kun näiden riepujen ostaminen ei edistä kylppäriremppaa yhtään. Joka ei muuten edisty lainkaan. Tän päivän tarjouksen antaja ilmotti ettei viiti ajaa ku tuli niin paljon lunta. Se on sitä liiketoimintaa ystäväiseni! Mäki taidan ens viikolla hakee joka aamu Makuunista karkkia ja linnottautua sohvalle kun sataa lunta. Tai ei muuten vaan huvita. 

Tiesittekö muuten että Aubin & Willsin nettisivuilla on paljon muutakin ku vaatteita. Kiva blogi ja vaikka mitä. Ja onko niillä muka elokuvateatterikin? Haha. Kaikkee kivaa kuiteskin.

PS. Hiljaisuudesta huolimatta meille kuuluu hyvää! ... Jos yhtä penteleen diplomityötä ei lasketa.

-piän sisko.

PS. Isompi sisko: Joko meiän paketti on tullu? En oo muuten maksanu siitä. Vielä.