En tiedä montaakaan Suomen marraskuuta rumempaa asiaa. Alkuun olin ihan fiiliksissä tästä pimeydestä ja kynttilöiden sytyttämisestä ja höyryävistä teekupeista ja jouluvaloista ja ties mistä. Mutta, noh let's face it: onhan tämä nyt ihan perseestä. Anteeksi ruma sana. Mutta ruma se on marraskuukin.
Viimeisen kuukauden aikana oon neljä viidestä työpäivästä ollu aivan rikki siihen millä tolalla tämä maailma makaa. Ja sinä viidentenä päivänä oon muuten vaan angstannu että mikä musta tulee isona ja mikä on mun elämän tarkotus. Perjantaisin oon sitten ollu noin klo 16-19.30 innoissani viikonlopusta ja viimeistään siinä kasin paikkeilla huomannu, että hitsit, huomenna on lauantai ja sitten onkin jo melkeen maanantai. Kerrassaan mahtavaa hetkeen tarttumista.
Ja kaikki vaan siksi että marraskuu on ruma kuu. Marraskuussa ei voi olla iloinen. Eilen koitin ihan aidosti ja oikeasti hymyillä koko päivän. Ja voin kertoa että oli vaikeeta. Mutta kyllä mä melkeen onnistuin. Koitahan sinäkin!
On muuten ihmeellistä että kun googlen kuvahakuun laittaa marraskuu, tai vielä parempaa "ruma marraskuu", sieltä tulee vaan jotain heleitä kuuramaisemakuvia. Joo tervetuloa vaan Helsinkiin, ei paljon oo heleää kuuraa näkyny.
kuva täältä ja alimmainen oma
-pienisisko.
Huojentavaa kuulla että syy tälle epämääräiselle väsymykselle ja päätömälle surkeiden ajatusten mielenvaellukselle on vain tämä kuu. Onneksi loppuu pian. Joulukuussa ei voi kun iloita, eiks vaan?
VastaaPoista-is