Onni on...ihana uusi harrastus. Oon lähtenyt nimittäin opettelemaan huonekalujen verhoilua, mikä on ollut sellaisena salaisena haaveena jo pidemmän aikaa. Tämä vanhanpuoleinen olkkarin nojatuoli on kovaa vauhtia saamassa uutta kangasta pintaan, ja itse oon työn etenemisestä ihan haltioissani!
Parasta kurssissa ei kuitenkaan ole tuo itse verhoilu (on nimittäin ajoittain melko verenpaineetnostattavaa puuhaa), vaan se että saa viettää 2x3h viikossa sellasten leppoisanmukavien ihmisten seurassa ainaisen kotona istumisen sijaan. Hauskinta ehkä on olla kurssin nuorin, ja se että kakkospaikkaa pitävä taitaa olla siinä 55+ kieppeillä... Ikäisteni seurassa en siis ole, mutta saanpahan ainakin kuunnella itseäni vanhempien ja kokeneempien viisaita ajatuksia useita tunteja viikossa.
Tällä hetkellä en voi sanoa, et osaisin vielä verhoilla kovinkaan hyvin - yllättävän hankalaa puuhaa välillä. Tähän mennessä oon päässy hyödyntämään tällaisia työkaluja vanhojen niittien poistossa - kamalaa hommaa, voin kertoa! Vasaralla oon hakannu niin paljon, että se alkaa jo sujua, jeee! Eilen pääsin myös ompelemaan teollisuusompelukoneella, mut se vaatii pikkasen vielä reeniä.
Pikkuhiljaa se työ etenee, ja ensimmäinen pala alkaa jo vähän muistuttaa uutta tuolia. Valmis lopputulos paljastunee tässä ennen joulua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti