Täyttä elämää

Kuulin tuossa mennä viikonloppuna että joku oikeasti lukee meiän blokia. Päätin siis ilmoittaa, että olen kyllä kovin hengissä rempan ja kaaoksen keskellä. Siinä siis syy miksi täällä on niin hiljaista.

Elämä on siis viimeaikoina ollut varsinaisen täyttä. Ei kiireistä, ahdistavaa, hektistä tai tylsää - vaan täyttä. Toki myös hiukan kaikkea edellä mainittua. Kyllä se kuitenkin tästä. Ei sitä kai ikuisuuksia voi olla kiukkunen ja saada itkupotkuraivareita kun keittiö ei vaan etene. Pikkuhiljaa koti ehkä valmistuu ja me saadaan meidän oma pieni arki takaisin.

Sitä odotellessa.

-pienisisko