Mutta kuunnelkaas. Ja ton alun yli sitte! Koska ku se rallatus lähtee kuulkaa pärähtämään korviin kylmällä ja mutruhuulia täynnä olevalla metroasemalla ni eihän siinä voi ku hymyillä. Leveästi.
Ku lähin rautatieaseman metron liukuportaita ylös niin viereisillä liukuportailla joku typykkä teki vielä jotain hymyilyäkin reteempää kuunnellessaan musiikkia.
Se laulo. Joo'o! Okei, se saatto olla hieman kehitysvammainen, mutta se oli hienoa se! Miettikää nyt miten hienoa ku ihmiset lauleskelis sitä musiikkia mitä ne kuuntelee. Mä kuuntelin kyllä siinä kohtaa Black eyed peasin Boom boom powta. Sen laulaminen oiskin ollu vielä reteempää! Noh, next time baybe.
-Piän sisko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti